Quantcast
Channel: Terveys | Anna.fi
Viewing all 1038 articles
Browse latest View live

Kynsisienen hoito kestää usein kuukausia, mutta näillä keinoilla sitkeästä vaivasta voi päästä eroon

$
0
0

Kynsisieni on infektio, joka muhii kynnen alla. Usein kynsi on paksuuntunut, hieman kellertävä ja joistakin kohdista tummentunut. Kynsisienen hoito vaatii pitkää pinnaa. Näin ainakin siinä tapauksessa, jos se on ollut kynnessä jo pidempään.

– Varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito saattaa tepsiä jo muutamassa kuukaudessa. Jos sieni on muhinut kynnen alla useita kuukausia, hoito voi kestää vähintään vuoden, sanoo jalkaterapeutti Tanja Toivonen Ihosairaalasta.

Yleensä kynsisienen hoito alkaa siitä, että kynnen alta otetaan sieninäyte. Diagnoosin jälkeen lääkäri määrää hoidon. Kynsisientä voidaan hoitaa paikallisesti lääkeliuoksilla tai -lakoilla, joita sivellään kynnen päälle. Sitkeämpään kynsisieneen voi tepsiä sisäinen sienilääke.

– Joskus hyvin harvoin sisäiset sienilääkkeet voivat vaikuttaa maksaan tai verenkuvaan, mutta pääsääntöisesti voi sanoa, että ne ovat hyvin siedettyjä lääkkeitä, sanoo ihotautien erikoislääkäri Hannele Heikkilä lääkärikeskus Mehiläisestä.

Liuoksia ja sisäistä lääkehoitoa voidaan käyttää yhtä aikaa. Lisäksi voi käydä jalkaterapeutin hoidoissa.

Kynnen hiominen on osa kynsisienen hoitoa

Jalkaterapeutti yrittää poistaa huonoa kynttä niin paljon kuin mahdollista, jolloin terve kynsi kasvaa paremmin. Jalkaterapeutti hioo kynsimuutokset ohuemmiksi mikromoottorin käsikappaleella eli pienen poran näköisellä laitteella. Hionnassa kynsi ohenee.

Jos kynsi on haperoitunut oikein pahasti, koko kynsi saatetaan hioa pois kynsipatjaan asti. Kynsipatja on kynnen alla oleva ihoalue. Hiominen ei satu.

– Sen jälkeen kynsipatjaa on muistettava rasvata säännöllisesti, jottei se kuivu liikaa. Jos kynsipatja jää kuivaksi, uuden kasvavan kynnen on vaikea kiinnittyä siihen, Toivonen sanoo.

Kynsisienen hoito voi vaatia harvinaisempiakin keinoja

Kynsisienen hoito voi tapahtua myös urea-käsittelyllä, jolloin kynsi tai sen vioittunut osa pehmennetään niin, että se irtoaa helposti.

– Jos kynsi on hyvin koppurainen, voidaan harkita urea-käsittelyä, jonka tekee jalkaterapeutti. Se on kuitenkin vaivalloinen hoito, minkä takia sen käyttö on vähenemässä. Selviä tutkimustuloksia hoidon onnistumisesta ei ole, Heikkilä sanoo.

Lisäksi kynsisientä on yritetty hoitaa laserhoidoilla, mutta näitä hoitoja tehdään Suomessa vähän.

– Tulokset laserhoidoista ovat hyvin epäselviä, Heikkilä sanoo.

Jalkojen rasvaaminen on osa kynsisienen hoitoa.

Jalkojen rasvaaminen auttaa pitämään kovettumat ja haavaumat poissa. Haavaumat voivat altistaa infektioille.

Älä käytä kynsilakkaa

Sieni viihtyy kosteassa ja hautuvassa tilassa. Sen takia esimerkiksi umpinaisia kenkiä ei kannata pitää jalassa koko päivän, sillä niissä jalat helposti hikoilevat.

– Sekoitemateriaalista valmistetut sukat siirtävät kosteuden pois iholta puuvillasukkaa paremmin. Näin iho pysyy kuivempana. Sukat kannattaa myös pestä 60 asteessa, jolloin bakteerit tuhoutuvat, Toivonen vinkkaa.

Lisäksi on syytä välttää kynsilakkaa.

– Kynsilakka estää hapen pääsyn kynnen alle. Lakka aiheuttaa myös sen, että likaa ja bakteereja pääsee herkemmin pesimään lakan ja kynsinauhan väliin, Toivonen sanoo.

Kynnen alla olevaa likaa tai sientä ei kannata lähteä sorkkimaan.

– Silloin kynsi voi irrota kynsipatjasta, jolloin bakteerit pääsevät kynnen alle herkemmin, Toivonen sanoo.

Kynsisienen hoito vie aikaa.

Kynsisienen hoito kannattaa, sillä jos kynsi paksuuntuu, se voi painaa kynsipetiä ja kipeyttää varpaanpään. Muuten kynsisieni on harmiton vaiva, josta on lähinnä kosmeettista haittaa.

Lue myös: Plantaarifaskiitti oireilee usein salakavalasti aamuisin – tunnista piinallisen kantapääkivun syyt ja hoida vaivaa oikein

Kynsisienen hoito tepsii joka toisella

Useimmiten kynsisientä edeltää jalkapohjan silsa tai varvasvälisilsa. Ne voivat tarttua esimerkiksi urheiluhallien ja uimahallien lattiasta. Jalkapohjan silsan tunnistaa siitä, että iholla on valkoista hilseen näköistä muutosta. Iho näyttää kuivalta. Varvasvälissä sen sijaa voi olla hautumaa ja pieni haavauma.

– Jalkapohjan silsa saattaa olla niin vähäoireinen, ettei sitä välttämättä huomaa. Jalkapohjasta tai varpaiden välistä silsa voi levitä kynnen alle, Heikkilä sanoo.

Jotkut saavat kynsisienen helpommin kuin muut, mutta syytä tähän ei tiedetä. Jotkin tilanteet kuitenkin altistavat infektiolle.

– Jos urheilee paljon, juoksee maratonia, pelaa tennistä tai jalkapalloa, niin varpaan kynsi saattaa herkemmin vaurioitua jostakin osumasta, mikä altistaa infektiolle, Heikkilä sanoo.

Noin joka kymmenellä suomalaisella on kynsisieni. Nuorilla se on harvinainen.

Potilaan korkea ikä, raajojen huono verenkierto ja mahdolliset lääkitykset huonontavat paranemistuloksia.

– Parhaillakin lääkkeillä vain noin joka toinen paranee, mikäli tavoitteena on se, että kaikki kynnet ovat parantuneet, Heikkilä sanoo.


Milloin kenkien desinfiointi on tarpeen? Kysyimme asiantuntijalta

$
0
0

Olisiko kenkien desinfiointi järkevää, vai riittääkö pelkkä kenkien puhdistus muulla tavalla pitämään pöpöt poissa?

Sekä ihollamme että ympäristössämme on bakteereja. Ei siis ole suuri uutinen, että bakteereita on myös kengissä, niin niiden sisä- kuin ulkopuolellakin. Bakteerien määrään vaikuttaa ennen kaikkea kenkien kunto ja se, missä kengät jalassa on liikkunut.

Ulkoa kenkiin voi tulla bakteereita esimerkiksi eläinten ulosteista. On myös hyvä muistaa, että bakteerien lisäksi kengissä voi olla sadevesien mukana tulleita kemikaaleja. Ulkokengillä ei koskaan pitäisi liikkua ympäri asuntoa.

– Jos kenkien pohjia ei tarkista ennen sisään astumista, voi kenkien mukana tuoda sisälle lähes mitä vain, sanoo jalkojenhoidon AMT ja sairaanhoitaja Saara Mattila Terveystalosta.

Koska ulkoa kenkiin tulee väistämättä bakteereja, kannattaa kädet pestä vasta kenkien riisumisen jälkeen kotiin saapuessa, vaikka mitään näkyvää likaa kengissä ei olisikaan.

Kengän ja sukan materiaalilla vaikutusta bakteerien lisääntymiseen

Bakteerit lisääntyvät parhaiten kosteissa oloissa. Siksi kengän sisällä bakteerien kasvulle on usein varsin otolliset olotilat.

– Kengän sisäpuolella bakteerien lisääntyminen riippuu paljon kengän materiaalista.

Tekokuituiduista valmistetut kengät hengittävät huonommin kuin luonnonkuiduista valmistetut. Siksi niissä jalat hikoilevat enemmän ja luovat näin bakteereille otollisemman ympäristön.

Kenkien desinfiointi voi olla joskus tarpeen. Toisinaan taas pelkkä kenkien puhdistaminen riittää.

Kenkien puhdistaminen ei ole ainoa tapa, jolla hyvästä jalkahygieniasta kannattaa pitää huolta: myös sukilla, ja etenkin niiden materiaalilla, on väliä.

On kuitenkin muistettava, että pelkästään kengän ulkomateriaalilla ei ole väliä. Myös kengän sisäpohjan ja sisäpuolen materiaali vaikuttaa kengän hengittävyyteen.

Eikä ainoastaan kengän materiaali ratkaise. Myös sukan materiaalilla on väliä.

– Sukkamateriaaleista puuvilla on usein hiostava. Hengittävät tekokuitusukat, merinovillasukat, villasukat tai bambusukat ovat puuvillasukkia hengittävämpiä.

Mitä kauemmin bakteerit muhivat kosteassa kengässä, sitä enemmän kasvaa vaara erilaisille infektioille.

– Yleisiä infektioita ovat esimerkiksi jalkasilsa, kynsisieni ja ruusu sekä kynsivallin tulehdukset ja syylät.

Kenkien käyttö ilman sukkia lisää infektioiden mahdollisuutta

Mutta entä jos sukan vain jättäisi kokonaan pois kengästä? Se ei Mattilan mukaan ole järkevää.

– Sukan käyttö on tärkeää. Sen tarkoitus on suojata jalkaterän ihoa jalkineissa. Erityisen tärkeää sukan käyttö on henkilöille, joilla on jokin perussairaus, kuten diabetes tai reuma, sekä heille, joilla on jokin ihosairaus, kuten psoriasis. Näiden henkilöiden jalkojen iho saattaa olla tavallista ohuempi ja näin mennä tavallista herkemmin rikki.

Jos kenkä hankaa ihon rikki, erilaisten infektioiden mahdollisuus kasvaa huomattavasti.

– Jalkateristä infektiot lähtevät todella herkästi verenkiertoon. Siksi on tärkeää tarkistaa ennen jokaista käyttökertaa, ettei kenkien sisällä ole mitään, mikä voi rikkoa jalan ihon.

Kengät pesuvadissa ennen kenkien desinfiointia

Asiantuntijan mukaan kenkien desinfiointi ei ole pakollista, puhdistaminen on.

Kenkien desinfiointi ei ole välttämätöntä

Mattila kannustaa ihmisiä säännölliseen kenkien puhdistamiseen.

– Tärkeää on, että kengille olisi omat kenkienhoitovälineet: puhdistus- sekä hoitotarvikkeet, kuten kenkäharja, kiillotusliina, suojasuihke, kenkärasva ja kenkäplankki.

– Näkyvä ulkoinen lika tulee poistaa jalkineista heti, kun se on mahdollista. Tämän vuoksi on tärkeää tarkistaa jalkineet sisätiloihin mennessä. Puhdistus onnistuu miedolla pesuaineella, vedellä ja esimerkiksi vanhaa tiskiharjaa apuna käyttäen.

Kenkien puhdistamisen jälkeen on muistettava huolellinen käsien pesu.

Tee kenkien desinfiointi puhdistamisen jälkeen

Kenkien sisäpinta muodostuu Mattilan mukaan usein ongelmaksi, jos kengät eivät hengitä tai jos jalat hikoilevat. Tällöin kengät kostuvat ja alkavat haisemaan.

– Kengät kostuvat jo neljän tunnin jalassa olemisen jälkeen ja niiden kuivuminen kestää jopa vorokauden. Tämän vuoksi on tärkeää, että jokaisella olisi 2–4 paria jalkineita. Kengät tulee aina valita käyttöön eri käyttötarkoituksen mukaan. Samoja jalkineita ei tulisi käyttää koko päivää.

Hikoileviin jalkoihin voi käyttää esimerkiksi vauvatalkkia tai hajunsuojasprayta, jota voi laittaa puhtaalle ja kuivalle iholle. Sukkien vaihto päivittäin on tärkeää.

Kenkien irrotettavat pohjalliset kannattaa nostaa kengistä pois päivittäin. Näin kengät saa puhdistettua niiden alta. Näin kengät ja pohjalliset myös kuivuvat ja tuulettuvat kokonaisuudessaan.

Mattilan mukaan halutessaan puhdistettuihin kenkiin voi lopuksi suihkauttaa jotain kengille tarkoitettua desinfiointiainetta. Kenkien desinfiointiaineita myydään ainakin apteekeissa ja hyvin varustelluissa kenkäkaupoissa.

– Kannattaa olla tarkka kengän materiaalin kanssa, ettei lähde liikaa desinfioimaan. Voi käydä niin, että hyvien ja käyttökelpoisten jalkineiden käyttöikä pienenee, saumat ja liimaukset alkavat repsottamaan.

Jotkut kengät voi nykyään pestä myös pesukoneessa pesupussissa.

– Suosittelen kuitenkin tarkistamaan, kestääkö kengän materiaali konepesun. Muuten voi käydä niin, että kengät alkavatkin mennä rikki esimerkiksi saumakohdista.

Jos kenkä on sisäpuolelta repaleinen, on suurempi vaara siihen, että se hiertää ihoa ja rikkoo sen.

– Tällöin ahkera kenkien desinfiointi voi koitua enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

Jos kenkien säännöllinen puhdistaminen ja desinfiointi ei poista likaa ja hajuja kengistä, bakteeripesiksi muodostuneista kengistä kannattaa Mattilan mukaan luopua. Myös repaleiset ja kuluneet kengät tulee vaihtaa uusiin.

Lue lisää aiheesta Kotiliedestä: Puhdista kulahtaneet tennarit helposti – 5 keinoa, joilla annat kengillesi uuden elämän

Kuivat limakalvot kiusaavat kaiken ikäisiä naisia – onneksi hoito on helppo

$
0
0

1. Hinkkaa, hankaa ja tuntuu kurjalta. Miksi alapää on muuttunut hiekkapaperiksi?

Kuivat limakalvot johtuvat usein  elimistön estrogeenipitoisuuden laskusta. Vaihdevuosissa munasarjojen estrogeenieritys loppuu. Se saa aikaan monia muutoksia naisen elimistössä, joista yksi on emättimen ja ulkosynnyttimien limakalvojen verenkierron, elastisuuden ja kosteuden väheneminen.

Kun emättimen epiteeli- eli pintakerros ohenee, limakalvo rikkoutuu entistä herkemmin. Vähäinenkin hankautuminen aiheuttaa siihen pieniä haavaumia. Haavaumat kutisevat ja kirvelevät. Seksi tuntuu ikävältä, ja tuntoherkkyys voi heikentyä.

2. Missä iässä kuivat limakalvot vaivaavat?

Joka toinen 50–60-vuotias nainen kärsii limakalvojen ohenemisesta eli limakalvon atrofiasta ja sen aiheuttamista oireista. Kuivat limakalvot ovat tavallinen, muttei ensimmäinen vaihdevuosioire. Joillakin se on ainoa haittaava vaihdevuosioire.

Limakalvot voivat olla ajoittain kuivat jo siirtymävaiheessa, eli noin neljä–kahdeksan vuotta ennen kuukautisten loppumista.

3. Koskeeko estrogeenivaje vain vanhempia naisia?

Nuoremmallakin naisella estrogeenitaso voi olla niin matala, että siitä aiheutuu samanlaisia oireita kuin vaihdevuosissa. Niin voi käydä esimerkiksi silloin, kun nainen laihtuu voimakkaasti. Pitkä imetys ja matalahormoniset ehkäisypillerit voivat myös laskea estrogeenitasoa ja haurastuttaa limakalvoja.

Nuorempi nainen voi sekoittaa kuivien limakalvojen aiheuttamat kutinat ja kirvelyt hiivatulehdukseen, mutta tähän vaivaan hiivalääke ei auta. Se ei auta myöskään samalla tavalla oireilevaan sytolyysiin.

Sytolyysi on emättimen hyvästä maitohappobakteerikannasta kertova normaali tila. Maitohappobakteereiden aiheuttama happamuus ohentaa emättimen pintasolujen solukalvoja, jolloin ne hajaantuvat. Hajaantuneet solut aiheuttavat runsaan valkovuodon, joka aiheuttaa kutinaa.

Lue lisää: Alapään kutina voi johtua tästä vaarattomasta sairaudesta – näin tunnistat ja hoidat sytolyysin

4. Onko kuivat limakalvot terveydelle haitalliset? 

Hauraat limakalvot lisäävät virtsa- ja emätintulehdusten riskiä. Terveessä emättimessä on paljon sitä tulehduksilta suojaavia maitohappobakteereita. Kun estrogeenin määrä vähenee, myös maitohappobakteereiden määrä vähenee, jolloin muut bakteerit pääsevät aiheuttamaan haavaumien kautta tulehduksia.

Estrogeenin vähyys ohentaa myös alempien virtsateiden limakalvoja, jolloin niiden hermot ärtyvät turhan herkästä. Tällöin rakko viestittää tyhjenemisen tarpeestaan, vaikkei se ole vielä läheskään täynnä. Nainen joutuu juoksemaan jatkuvasti vessassa, muttei välttämättä ehdi sinne ajoissa.

Pahimmillaan limakalvoilla tapahtuvat muutokset voivat johtaa häpyhuulten pienenemiseen, emättimen lyhenemiseen ja ahtautumiseen. Muutokset tapahtuvat hitaasti, vuosikymmenten kuluessa, ja niitä voidaan hoitaa.

5. Miten kuivia limakalvoja hoidetaan?

Paikallisestrogeeni hoitaa tehokkaasti estrogeenin vähyydestä johtuvaa limakalvojen kuivuutta. Se ehkäisee myös virtsa- ja emätintulehduksia. Se helpottaa myös sytolyysin oireita, ja nuorempikin nainen voi kokeilla sitä turvallisesti.

Estrogeenia sisältäviä suppoja, emätintabletteja ja voiteita saa apteekista ilman reseptiä. Itselle sopiva valmiste löytyy kokeilemalla. Suppojen apuaineet voivat kirveltää, jos limakalvot ovat ärtyneet. Kaikki eivät pidä supoista, sillä ne sotkevat pikkuhousuja.

Ulkosynnyttimien oireisiin tehokkain apu on estrogeeniä sisältävä voide. Sitä voi laittaa myös emättimeen pakkauksessa olevalla asettimella.

6. Uskaltaako estrogeeniä käyttää?

Paikallisestrogeeni on turvallista käyttää, eikä se lisää rintasyövän riskiä. Se sisältää hyvin vähän estrogeeniä. Kaksi kertaa viikossa käytetystä paikallisestrogeenistä saa vuodessa suunnilleen saman verran estrogeeniä kuin yhdestä suun kautta otettavasta hormonikor­vaushoitotabletista. Paikallinen valmiste vaikuttaa vain limakalvoilla.

Jos paikallisestrogeenit auttavat, niitä voi käyttää turvallisesti loppuelämän ajan. Niin moni tekeekin, sillä toisin kuin muut vaihdevuosioireet, limakalvojen kuivuus ei helpota muutamassa vuodessa – se päinvastoin pahenee.

7. Auttaako paikallisestrogeeni kaikkia?

Jotta paikallisestrogeeni auttaisi, sitä pitää käyttää säännöllisesti. Alkuun sitä käytetään päivittäin, kunnes oireet helpottavat, ja sen jälkeen pari kertaa viikossa. Nuoren naisen oireet ovat tavallisesti ohimeneviä, ja tällöin paikallisestrogeeniä ei tarvita kuin oireiden vaatima aika.

Emättimen kautta käytettävä dehydro-epiandrosteroni (DHEA) eli prasteroni on uusi reseptilääke. Se on testosteronin ja estradioli-estrogeenin esiaste, jota voi kokeilla, ellei paikallisestrogeeni auta. Prasteroni on muita paikallishoitoja kalliimpi, eikä sen pitkäaikaisen käytön turvallisuudesta ole vielä kovin paljon tutkimustietoa.

8. Onko olemassa hormonittomia hoitoja?

Kuivien limakalvojen hoitoon on olemassa kosteuttavia voiteita ja geelejä, mutta niiden teho ei kestä kauan. Koska kuivat limakalvot johtuvat  estrogeenin puutteesta, ainoastaan estrogeeni hoitaa oireiden aiheuttajaa. Estrogeeni korjaa ohentunutta limakalvoa, ja siihen kosteuttavat valmisteet eivät pysty.

9. Voiko lima­kalvot pestä pilalle?

Kannattaa välttää pesuaineita, myös happamia. Kaikki pesuaineet muuttavat limakalvojen pH:ta, ja esimerkiksi hiiva viihtyy happamassa elinympäristössä. Vesipesu riittää.

Pesussa voi käyttää perusvoidetta tai hajustamatonta öljyä, kuten kookosöljyä, elleivät ne ärsytä.

10. Kun kuivat limakalvot aiheuttavat ongelmia, pitääkö mennä lääkäriin?

Jos kuivat limakalvot eivät parane paikallishoidolla  muutamassa viikossa, kannattaa mennä lääkäriin. Tehottomat hoidot voivat pahentaa vaivaa: emätintä suojaava bakteerikanta häiriintyy ja limakalvot ärsyyntyvät jatkuvasti vaihtuvista valmisteista.

Haavaumien paranemista ei saa jäädä odottamaan. Haavaumat voivat olla merkki valko- tai punajäkälästä tai joskus harvoin ulkosynnytinten syövästä.

Asiantuntija: Naistentauti- ja synnytysopin dosentti Anna-Mari Heikkinen, Terveystalo

Lue lisää: Vaihdevuosien hoito onnistuu myös lääkkeettömästi – katso parhaat kotihoitokeinot kahdeksaan piinaavaan vaivaan

Lievä, keskivaikea ja vaikea masennus – asiantuntijat vastaavat 5 kysymykseen masennuksen vaikeusasteista

$
0
0

Lievä, keskivaikea ja vaikea masennus ovat masennuksen kolme vaikeusastetta. Vaikeusasteella kuvataan masennusoireilun laatua ja syvyyttä.

Psykiatrian erikoislääkäri Antti-Jussi Ämmälä ja itäisen alueen vastaava psykologi-psykoterapeutti Aino Kohtala Terveystalosta vastasivat kysymyksiimme masennuksen vaikeusasteista.

1. Miksi masennuksen vaikeusasteen määrittely on tarpeen?

Antti-Jussi Ämmälä: Masennuksen vaikeusaste kertoo, millaisesta hoidosta potilas todennäköisimmin hyötyy. Vaikeusasteen määrittely siis auttaa suunnittelemaan hoitoa.

Kun masennuksen vaikeusaste on tiedossa, lääkäri voi perustella hoitosuosituksiaan kertomalla potilaalle, että on tutkimustietoa siitä, että yleensä tällaisissa tilanteissa tietyt hoitomuodot on todettu tehokkaiksi. Mutta tästä huolimatta hoitopäätökset räätälöidään aina yksilöllisesti. Masennuksen vaikeusasteen lisäksi hoitoon vaikuttaa monta muutakin tekijää, ennen kaikkea potilaan omat toiveet.

Myös työkykyarviossa masennuksen vaikeusaste on suuntaa antava. Lievässä masennuksessa työkyky on useimmiten säilynyt. Keskivaikeassa pitää jo hieman tarkemmin kysyä, että miten potilas töissä oikeasti pärjää. Kun kyseessä on vaikea masennus, yleensä keskustellaan, olisiko esimerkiksi siksi aikaa, että hoidot alkavat vaikuttaa, tarpeen jäädä sairauslomalle.

Aino Kohtala: Jos asiakkaalla on lievä masennus, voidaan alkuun kokeilla niin sanotusti kevyempiä hoitokeinoja, eli asiakas voidaan ohjata esimerkiksi nettiterapian, itseavun, liikunnan ja luontokokemusten pariin.

Mitä vakavampi masennus on, sitä useammin tarvitaan enemmän ammattilaisverkostoa ja tukimuotoja ympärille: psykoterapiaa, kuntoutuspalveluita, sosiaalityötä ja lääkehoitoja. Vakavimpien masennustilojen hoitoon käytetään monesti lääkityksen lisäksi myös muita biologisia hoitoja, kuten sähköhoitoja.

Masennuksen vaikeusasteella on myös vaikutusta siihen, mitä etuuksia, esimerkiksi kuntoutustukea, masennusta sairastava saa.

2. Lievä, keskivaikea ja vaikea masennus – kuka masennuksen vaikeusasteen määrittää?

AJÄ: Kuka tahansa lääkäri voi tehdä masennusdiagnoosin. Sen tekemistä ei ole rajattu pelkästään erikoislääkäreille. Masennus on työikäisten ihmisten tavallisimpia vaivoja, ja valtaosan masennusdiagnooseista tekevät yleislääkärit ja työterveyslääkärit.

Masennuksen diagnostiset kriteerit

Alla on listattuna 10 masennuksen oiretta, jotka vaikuttavat masennusdiagnoosiin.

  1. Masentunut mieliala suurimman osan aikaa.
  2. Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen asioihin, jotka ovat tavallisesti kiinnostaneet tai tuottaneet mielihyvää.
  3. Vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys.
  4. Itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen.
  5. Perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset.
  6. Toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen.
  7. Subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä myös päättämättömyytenä tai jahkailuna.
  8. Psykomotorinen muutos (kiihtymys tai hidastuneisuus), joka voi olla subjektiivinen tai havaittu.
  9. Unihäiriöt.
  10. Ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos.

Lievä masennus todetaan, jos…

  • Masennusjakso on kestänyt vähintään 2 viikon ajan.
  • Oireista 1–3 todetaan vähintään kaksi.
  • Oireita todetaan yhteensä 4–5.

Keskivaikea masennus todetaan, jos…

  • Masennusjakso on kestänyt vähintään 2 viikon ajan.
  • Oireista 1–3 todetaan vähintään kaksi.
  • Oireita todetaan yhteensä 6–7.

Vaikea masennus todetaan, jos…

  • Masennusjakso on kestänyt vähintään 2 viikon ajan.
  • Oireista 1–3 todetaan kaikki.
  • Oireita todetaan yhteensä 8 tai enemmän.

Lähde: Käypä hoito

3. Kuinka helppoa tai vaikeaa masennuksen vaikeusasteen määritteleminen on?

AJÄ: Teoriassa masennuksen vaikeusasteen määrittely on kauhean helppoa: lasketaan oireiden lukumäärä ja katsotaan taulukosta. Mutta käytännössä se on paljon haastavampaa. Masennus on oireyhtymä, ei yksittäinen oire tai vaikkapa seulontakysymyksen pistemäärä. Lääkärin tehtävä ei ole ainoastaan arvioida yksittäistä oiretta, että onko sitä vai ei, vaan tärkeää on nimenomaan nähdä tällainen oireyhtymä eli tiettyjen ilmiöiden samanaikainen esiintyminen ja oireiden vakavuus.

Lisäksi oireiden taustalla voi olla jokin muukin kuin masennus. Masennuksen ydinoireena voi olla esimerkiksi unettomuus, mutta unettomuus voi aiheutua monesta muustakin syystä kuin masennuksesta. Se, että potilas kertoo, ettei nuku öisin, ei siis vielä tarkoita, että kriteeri täyttyy, vaan lääkärin on kysyttävä lisää ja selvitettävä, voiko oire olla seurausta jostain muusta kuin masennuksesta.

Lääkäri tekemässä masennuksen vaikeusasteen määrittelyä potilaalle.

Onko kyseessä lievä, keskivaikea vai vaikea masennus? Teoriassa määrittely on helppoa, käytännössä haastavampaa.

4. Onko lievästä masennuksesta aina helpompi toipua kuin keskivaikeasta tai vaikeasta?

AK: Keskimäärin menee niin, että mitä lievempää masennusoireilu on, sitä nopeampaa toipuminen on ja sitä suuremmat toipumismahdollisuudet ovat. Aivan aukoton tämä malli ei kuitenkaan ole. Voi siis olla esimerkiksi niitäkin, jotka lähtevät toipumaan vaikeasta masennuksesta todella hyvin ja toipuminen voi olla nopeaa, kun vain oikea hoito löytyy ja ihminen on siihen sitoutunut.

5. Mitä hyötyä tai haittaa masennuksen vaikeusasteen määrittely ja sen tietäminen masentuneelle tuo?

AK: Ajattelen, että ihmisen on tärkeää tietää, mikä häntä vaivaa, millainen hänen terveydentilansa on ja millaisia arvioita siitä on tehty sekä millaisia hoitoja siihen olisi mahdollista saada. Kun omasta tilanteesta ja mahdollisuuksista on tietoinen, voi ottaa toimijuutta ja olla vastuussa omasta tilanteestaan tukiverkostojen avulla.

Haasteena näen kuitenkin sen, että ihminen jää diagnoosinsa tai sen vaikeusasteen vangiksi. Vaikea-asteinen masennus voi jonkun korvaan kuulostaa niin hankalalta, että siitä seuraa ajatus, ettei tästä tule varmaan mitään. Masennukseen itsessäänkin jo liittyy tietynlainen näköalattomuus: masentuneen on vaikea nähdä sitä, että hän voisi voida vielä paremmin.

Toisilla taas voi tulla diagnoosista olo, että vihdoin joku ymmärtää. Voi kokea, että saa vihdoin nimen sille, miltä itsestä tuntuu, ja tiedon siitä, mikä aiheuttaa ennen kenties epämääräiseltä tuntuvan olon. Tällöin asiasta voi tulla hallittavampi. Voi tulla tunne, että nythän voin lähteä toimimaan tämän asian kanssa ja löytämään ratkaisuja. Se voi siis auttaa eteenpäin.

Lievä, keskivaikea ja vaikea masennus hoidetaan usein hieman eri tavoin.

Masennuksen vaikeusasteen määrittely auttaa asiantuntijaa tekemään päätöksiä muun muassa sen suhteen, miten masennusta lähdetään hoitamaan.

Ihmiset suhtautuvat näihin asioihin niin eri tavalla. Yksi, jolla diagnosoidaan lievä masennus, voi kokea helpottavana sen, ettei kyse olekaan jostain niin vakavasta kuin kuvitteli. Tämä ajatus voi auttaa eteenpäin.

Toinen taas voi kokea, että häntä ei ole kuultu ollenkaan, kun puhutaan lievistä oireista, vaikka oireet eivät tunnu lieviltä. Näistäkin tuntemuksista kannattaa sanoa lääkärille, sillä voi olla, että lääkäri on ymmärtänyt jotain väärin ja kun kertoo lääkärille asian oikean laidan, lääkärinkin ajatus diagnoosista voi muuttua.

Lue lisää masennuksesta Kotiliedestä: Mistä masennus johtuu, ja miten se näkyy? Kysyimme terapeutilta, joka toipui itse masennuksesta

Lievä, keskivaikea ja vaikea masennus ovat masennuksen vaikeusasteet. Mutta mitä masennustyypeillä tarkoitetaan? Lue aiheesta Seurasta: Masennus ei olekaan yksi sairaus vaan 12 eri sairautta – ja juuri siksi oireita pitää hoitaa eri tavoin

Miten turvotuksen poisto onnistuu helteellä? Entä miten asunnon saa viileäksi yötä varten? Lue ratkaisut 5 hellepulmaan

$
0
0

Vaikka kesän lämpö tuntuukin suloiselta ihoa vasten, tuovat hellelukemiin nousevat celsiusasteet mukanaan myös muutamia pulmia: tukalan kuuman asunnon, ikuisen kamppailun siitä, miten helteen aihettaman turvotuksen poisto onnistuu sekä mahdollisen nestehukan riskit.

Listasimme 5 vinkkiä, jotka muistamalla tukalat kesähelteet muuttuvat astetta siedettävimmiksi.

1. Turvottaako helle kehoa? Näin turvotuksen poisto onnistuu

Kuumalla säällä keho turpoaa helposti. Lisäksi alkoholi ja suolainen grilliruoka lisäävät nestettä elimistöön.

Turvotuksen poisto helteellä onnistuu varmiten huolehtimalla riittävästä vedenjuonnista, kasvispainotteisen ruoan syömisestä, hedelmien ja marjojen nauttimisesta sekä venyttelystä ja kehonhuollosta.

Lue lisää täältä: Hyvästi turvotus! 10 vinkkiä, joilla torjut pöhötyksen ja nesteen kertymisen kesällä

2. Kaipaako kehosi viilennystä helteellä? Ratkaisu ei välttämättä löydy viileästä suihkusta

Helleaallon iskiessä pulahdus viileään järveen tai kylmä suihku tuntuvat ajatuksena ihanalta. Mutta tiesitkö, että kuuma suihku saattaa virkistää kylmää vettä paremmin?

Helteellä kuumaan suihkuun meneminen ei välttämättä houkuttele, mutta lämpimässä suihkussa verisuonet laajenevat ja verta pääsee kiertämään enemmän. Kehosta alkaa vapautua myös enemmän lämpöä, jonka seurauksena kehon lämpötila laskee suihkun jälkeen.

Lue lisää täältä: Yllättävä helpotuskeino helteeseen: mene kuumaan suihkuun!

3. Ongelmana kuuma asunto kesällä? Muista tuulettaa oikeaan aikaan ja vältä ruoanlaittoa

Lämpeneekö asuntosi kesällä tukahduttavan kuumaksi?

Helteellä kotia kannattaisi tuulettaa lämpötilan laskettua, eli joko varhain aamulla tai myöhään illalla. Lisäksi verhot ja sälekaihtimet olisi hyvä sulkea päivän ajaksi sekä välttää turhaa tai liian pitkää uunin ja lieden käyttöä.

Lue lisää täältä: Onko kotonasi tukahduttavan kuuma? Näillä keinoilla saat asunnon viileäksi helteellä

4. Myös silmät voivat palaa auringossa – näin suojaat silmät kesällä

Moni suojaa ihoa auringolta, mutta myös silmät voivat palaa auringon valossa. Esimerkiksi silmien kirvely ja kuivuminen, roskan tunne silmässä ja päänsärky viittaavat, että silmät ovat saaneet liikaa aurinkoa.

Kesähelteillä paras keino suojata silmiä palamiselta on pistää päähän aurinkolasit. Myös lipallinen hattu tuo kasvoille lisää suojaa auringonvalolta.

Jos silmät kuivuvat auringossa, kosteutta silmiin saa apteekista saatavilla silmätipoilla. Lisäksi tipat suojaavat silmän pintaa valolta ja tuulelta.

Lue lisää täältä: Myös silmät voivat palaa auringossa – 10 asiaa, jotka on hyvä tietää auringon vaikutuksista silmiin

Nainen kesähatussa rannalla. Turvotuksen poisto ja muut vinkit helteelle.

Aurinkolasit ovat paras keino suojata silmiä auringolta. Lisäksi hattu, joka suojaa kasvoja, antaa myös turvaa.

5. Juotko helteellä vain silloin kuin on jano? Saatat kärsiä tietämättäsi nestehukasta

Helteet saavat ihmisen hikoilemaan tavallista enemmän ja elimistöstä poistuu myös nestettä. Tästä syystä vettä olisi hyvä juoda lämpimällä säällä pitkin päivää, vaikka ei tuntisi itseään janoiseksi.

Heikko yleiskunto sekä ikä lisäävät nestehukan riskiä. Nestevaje voi muodostua nopeasti ja johtaa esimerkiksi verenpaineen laskuun ja kaatuiluun.

Nestehukan oireet:

  • yleinen heikotus ja väsymys
  • päänsärky ja huimaus
  • ärtyisyys
  • sekavuus
  • voimakas jano
  • voimistunut hengitys
  • pahoinvointi
  • viileä ja nihkeä iho.

Lue lisää täältä: Juotko helteellä riittävästi vettä? Tunnista nestehukan oireet ja pysäytä lämpöuupumus ajoissa

Pitkät kynnet voivat olla hygieniariski, vaikka kädet pesisikin huolellisesti – asiantuntija neuvoo, miten kannattaa toimia

$
0
0

Kauniisti lakatut, pitkät kynnet ilahduttavat ja tuovat arkiseen tyyliin ripauksen glamouria. Huolitellusta näöstä huolimatta pitkillä kynsillä on kuitenkin varjopuolensa: Pitkät kynnet keräävät lyhyitä herkemmin likaa, ja siksi kynnet voivat myös olla hygieniariski. Tämä kannattaa pitää mielessä etenkin, jos työskentelee hoito-, hoiva- tai elintarvikealoilla, joissa kynsissä piilevät mikrobit tarttuvat herkästi toisiin henkilöihin tai valmistettavaan ruokaan.

– Näkyvässä liassa on paljon mikrobeja, ja on mahdollista, että kynsien alle jää mikrobikantaa. Usein pitkissä kynsissä kynnen sisäpinta ei ole täysin sileä. Kun se on hiukankin röpelöinen, siihen jää herkästi mikrobeja, vaikka käsiä pestäisiin tai desinfioitaisiin oikeaoppisesti, huomauttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkija ja hygieniahoitaja Dinah Arifulla.

Pitkät kynnet, kynsilakka ja kynsiliimat nostavat käsihygieniariskiä

Pitkät kynnet eivät ole ainoa käsiin ikäviä mikrobeja keräävä tekijä. Arifullan mukaan myös kynsilakka voi nostaa käsihygieniariskiä.

– Kynsilakka estää hyvää käsihygieniaa toteutumasta, jos lakassa on pieniä railoja tai lakan reunat ovat epätasaiset. Silloin lakkaan jää mikrobeja.

Nainen lakkaa kynsiään sängyllä. PItkät kynnet voivat olla epähygieeniset.

Epätasainen kynsilakka toimii herkästi kasvualustana mikrobeille.

Lisäksi geeli- ja rakennekynsissä käytetään liima-aineita, jotka ovat hyvää ravintoa mikrobeille. Sama pätee rakennekynsissä käytettyihin koruihin, kuten renkaisiin tai muihin koristeisiin.

– Kynsikorujen kohdalla puhdistaminen vaatii hieman enemmän tarkkuutta. Mikrobit tykkäävät kaikesta erilaisuudesta kynsissä, Arifulla sanoo.

Voivatko pitkät kynnet levittää viruksia ja bakteereita?

Entä voivatko flunssapöpöt tarttua arjessa pitkien kynsien kautta? Jos kynnenaluset ovat näkyvästi likaiset, niissä piilee Arifullan mukaan aina riski.

Varsinaisia tutkimustuloksia kuitenkaan siitä, lisäävätkö pitkät kynnet riskiä sairastua erilaisiin infektiotauteihin, ei ole.  Sairastumisen ehkäisemiseksi paras keino onkin huolehtia käsien puhtaudesta.

– Tärkeintä on, että kädet pestään riittävän usein nestesaippualla ja vedellä. Sillä pystytään vähentämään sairastumisen riskiä – oli kyse sitten mistä taudista tahansa.

– Ylipäätänsä on tärkeä huolehtia, että kädet ovat siistit, Arifulla tiivistää.

Näin huolehdit hyvästä käsihygieniasta arjessa

Käsihygienian kannalta tärkeintä on pitää iho puhtaana sekä kynnet lyhyenä ja paljaana. Tämä on tärkeää etenkin sellaisissa töissä, joissa edellytetään hyvää käsihygieniaa.

Parhaiten käsihygienia toteutuu näin:

  • Pese kädet nestesaippualla ja vedellä aina ennen ja jälkeen aterioiden, käsien ollessa näkyvästi likaiset sekä silloin, kun saavut ulkoa sisälle. Kynnenalusia ei tarvitse erikseen putsata.
  • Huolehdi, että käden iho on ehjä. Mitä kuivemmat kädet, sitä enemmän käsiin tulee myös ihorikkoja ja niihin pesiytyy mikrobeja, jotka voivat levitä.
  • Kiinnitä erityistä huomiota huolelliseen ja tarkkaan käsien putsaukseen, jos rakennekynsissä on kynsikoruja tai muita koristeita: ne keräävät herkästi mikrobeja puoleensa.
  • Suojaa kädet puutarhatöissä suojakäsineillä, kuten esimerkiksi puutarhahanskoilla. Multainen iho on hankalampi puhdistaa.

Triglyseridiarvo koholla? ”Suurentunut triglyseridipitoisuus on 2000-luvun kolesteroli”, sanoo asiantuntija ja kertoo, mitä arvosta pitää tietää

$
0
0

Mitä ovat triglyseridit ja mitä tarkoittaa veren triglyseridiarvo? Mistä sen kohoaminen johtuu, ja mitä asialle voi tehdä?

Kysyimme HUSin sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, dosentti Niina Matikaiselta kuusi kysymystä triglyseridiarvoista.

Mitä triglyseridit ovat?

”Triglyseridit eli rasvahappoketjut ovat veressä kiertäviä rasvoja. Ne ovat elimistön tiiviisti pakattuja energian lähteitä, joita voidaan varastoida rasvakudoksessa suuria määriä pahan päivän varalle, sillä rasvat eivät ole veteen liukenevia.”

Mitä triglyseridiarvo ilmaisee?

”Veren triglyseridipitoisuus ilmaisee vain sillä hetkellä veressä kiertävän pitoisuuden, joka muuttuu päivän aikana paaston, ruokavalion ja energiankulutuksen mukaan. Kuten kolesteroli, myös veriplasman triglyseridit ovat jakautuneet kooltaan ja koostumukseltaan erilaisiin rasvahiukkasiin. Triglyseridien mittauksesta, yhdistyneenä muihin terveystietoihin, voi saada tietoa esimerkiksi metabolisesta oireyhtymästä ja valtimotaudin riskistä.”

Milloin sanotaan, että triglyseridiarvo on kohonnut ja miksi näin voi käydä?

”Triglyseridipitoisuuden normaali pitoisuus on nuorella ja hoikalla henkilöllä paastossa alle 1,2 millimoolia litrassa (mmol/l). Triglyseridipitoisuus, joka on yli 1,7 mmol/l merkitsee yleensä suurentunutta tasoa.

Geneettisten tekijöiden, iän, rasvakudoksen lisääntymisen ja erityisesti insuliiniherkkyyden laskun myötä arvo suurenee. Myös ruokavalio, energiatasapaino ja alkoholin käyttö vaikuttavat veren triglyseridipitoisuuteen.”

Triglyseridiarvo laskee, kun muuttaa elintapojaan terveellisempään suuntaan.

Triglyseridiarvo lähtee laskemaan elämäntapojen muutoksella.

Mihin triglyseridiarvo vaikuttaa ja miten?

”Suurentunut triglyseridiarvo heijastaa kohonnutta valtimotaudin vaaraa tai on merkki metabolisesta oireyhtymästä, insuliiniherkkyyden laskusta tai rasvamaksasta. Kyse voi olla myös näistä kaikista tekijöistä.

Yleisesti kohonnut arvo lisää siis sydän- ja verisuonitautien vaaraa, ja erittäin suuret pitoisuudet (yli 10 mmol/l) myös haimatulehduksen riskiä. Siksi kohonnutta triglyseridiarvoa kannattaa alentaa.”

Mitä triglyseridiarvoista olisi tärkeää ymmärtää?

”Triglyseridimittaus voi paljastaa piileviä terveysongelmia. Erityisesti tyypin 2 diabeteksessa ja sen esiasteissa veren kolesterolipitoisuus voi olla normaalilla tasolla, ja suurentunut triglyseridipitoisuus saattaa olla ainoa todettava tekijä, joka kertoo haitallisesta rasva-aineenvaihdunnan muutoksesta. Tämä johtuu siitä, ettei tarkempia veren rasvahiukkasten ominaisuuksia voida mitata rutiinitutkimuksissa, kuten tavanomaisessa veren rasvaprofiilin mittauksessa.”

Mitä voi tehdä, jos oma triglyseridiarvo on suurentunut?

”Yleisin syy triglyseridipitoisuuden suurenemiseen liittyy elämäntapoihin: ylipainoon, nopeiden hiilihydraattien ja tyydyttyneen rasvan liialliseen saantiin sekä alkoholinkäyttöön.

Herkkyys triglyseridipitoisuuden nousulle on myös osin geneettistä, mutta onneksi elämäntapahoito, eli terveellinen ruokavalio, liikunta sekä pysyvä, pitkän tähtäimen painonhallinta, tehoaa pitoisuuden nousuun pääsääntöisesti riippumatta siitä, mistä syystä triglyseridipitoisuus on lähtenyt nousuun. Jos kokonaistilanne edellyttää diabeteksen tai korkeiden rasva-arvojen hoitoa, pienenee triglyseridipitoisuus usein myös tätä kautta.”

Lue lisää: Suunnitteletko terveellisempää elämäntapaa? Aloita elämäntapamuutos ostoskärrystäsi

Mikä on suomalaisten yleisin ongelma triglyseridiarvoihin liittyen?

”Perinteiset valtimotaudin vaaratekijät eli korkea kolesteroli, tupakointi ja verenpaine ovat nykyään pääosin hyvin hoidettuja. Suurentunut triglyseridipitoisuus onkin ”2000-luvun kolesteroli” eli ylipainoon, rasvamaksaan ja sokeriaineenvaihdunnan heikkenemisen yhdistyvä ja valtimotaudin riskistä kertova tekijä.

Elintapojen muutoksen myötä suurentunut triglyseridipitoisuus on yhä useamman suomalaisen ongelma. Vyötärönympäryksen kasvun myötä suurentuva triglyseridiarvo on selvä merkki siitä, että on aika harkita elämäntaparemonttia sairauksien ennaltaehkäisynä.”

Ovulaatiohäiriöiden taustalla hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta? Lääkäri kertoo, miten sairaus tyypillisesti oireilee

$
0
0

Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi on sairaus, jossa aineenvaihduntaa ylläpitävän kilpirauhashormonin määrä kehossa on liian matala.

Suomessa kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaa noin 2-3 prosenttia väestöstä. Sairaus on neljä kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä ja yleistyy iän myötä.

Kliininen kilpirauhasen vajaatoiminta diagnosoidaan tyypillisten oireiden ja verikokeiden perusteella. Harvoin, mutta joskus kilpirauhasen vajaatoiminta voi paljastua myös lapsettomuusklinikalla, sillä fertiili-ikäisillä naisilla hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta vaikeuttaa raskaaksi tulemista.

– Jos kilpirauhasessa on toimintahäiriöitä – yli tai vajaatoimintaa – ne voivat aiheuttaa ovulaatiohäiriötä. Esimerkiksi vajaatoiminta nostaa prolaktiini- eli maitohormonintasoa, joka vaikuttaa ovulaatioon, kertoo HUSin lisääntymislääketieteen yksikön osastonlääkäri Eini Nikander.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan tyypillisimpiä oireita ovat:

  • väsymys
  • palelu
  • suolen hidas toiminta
  • painonnousu
  • hidas pulssi
  • kuiva iho
  • hiusten lähtö
  • muistihäiriöt

Kilpirauhasen vajaatoiminta nostaa keskenmenon ja ennenaikaisuuden riskiä

Lapsettomuuspotilailla – eli heillä, jotka ovat yrittäneet vuoden raskaaksi tulemista tuloksetta – yksi alkuun tehtävistä perustutkimuksista on Nikanderin mukaan juuri kilpirauhasarvojen tarkistaminen. Testit tulevat tarpeeseen varsinkin, jos potilaalla on ollut toistuvia keskenmenoja, sillä kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyy myös kohonnut keskenmenon sekä ennenaikaisuuden riski.

– Jos naisen kuukautiset ovat todella epäsäännölliset, niin tutkimukset aloitetaan jo puolen vuoden kohdalla. Silloin kilpirauhashormoni on yksi niistä perustutkimuksista, joka katsotaan, kertoo Nikander.

Lue myös: Outoja oireita? Jodin puutos voi häiritä kilpirauhasen toimintaa

Pariskunta pitelee kädessä raskaustestiä.

Lapsettomuuspotilailla kilpirauhasarvojen tarkistaminen on yksi perustutkimuksista, sillä kilpirauhassairaus voi aiheuttaa ovulaatiohäiriöitä ja nostaa keskenmenon riskiä.

Kilpirauhasarvot testataan kahden verikokeen avulla: toinen mittaa kilpirauhashormonin (P-T4-V) pitoisuutta ja toinen puolestaan aivolisäkkeen erittämää TSH-hormonia, joka säätelee kilpirauhasen toimintaa (P-TSH). Näin tarkistetaan johtuuko kilpirauhasen vajaatoiminta kilpirauhasesta itsestään vai siitä, ettei aivolisäke tuota tarpeeksi hormonia kilpirauhasen säätelyyn.

–  Lapsettomuuspotilailta tutkitaan, ovatko heidän TSH- ja T4-V-arvonsa viitealueilla. Jos arvot ovat lievästikin poikkeavat, määritetään kilpirauhasvasta-aineet, jotka nousevat autoimmuunissa kilpirauhastulehduksessa. Kilpirauhastulehdus altistaa jatkossa kilpirauhasen vajaatoiminnalle.

Vajaatoiminta voi olla kilpirauhasperäistä tai sentraalista 

Kilpirauhasen vajaatoimintaa on olemassa kahdenlaista. Sairaustapauksista noin 95 prosenttia on kilpirauhasperäistä. Se tarkoittaa, että vajaatoiminta johtuu siitä, ettei kilpirauhanen tuota tarpeeksi kilpirauhashormonia.

Ongelman taustalla on yleisimmin kilpirauhastulehdus.

Myös jodin puute aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Suomessa jodin puutteesta johtuva kilpirauhasen vajaatoiminta on harvinaista, koska jodia on lisätty esimerkiksi ruokasuolaan.

Kilpirauhasen vajaatoiminta voi olla myös sentraalista. Silloin vajaatoiminnan syy löytyy aivolisäkkeestä, joka ei tuota tarpeeksi kilpirauhasta säätelevää TSH-hormonia.

Tietämättään ei voi sairastaa – kilpirauhasen vajaatoiminta viestittää aina oireilla

Nikander muistuttaa, ettei ihminen voi sairastaa voimakasta kilpirauhasen vajaatoimintaa tietämättään. Jos potilaalla on säännöllinen kierto, hänellä ei ole todennäköisesti kilpirauhasen kliinistä vajaatoimintaa.

– Ei ole syytä huolestua asiasta – kilpirauhanen kyllä viestittää oireilla. Kliinistä kilpirauhasen vajaatoimintaa ei voi sairastaa siten, että olisi oireeton.

Lääkitys tekee kierrosta säännöllisemmän

Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosoinnin myötä aloitettu lääkitys tekee kuukautiskierrosta säännöllisemmän ja aikaisemmat raskauden riskit madaltuvat.

Nikanderin mukaan lapsettomuushoitoja ei kannata aloittaa ennen kuin kilpirauhashormoni on saatu normaalille tasolle. Lääkityksen voi myös olla, ettei lapsettomuushoitoja enää tarvitakaan.

Lääkäri tutkii raskaana olevan naisen vatsaa. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa lapsettomuutta.

Vauva on ensimmäiset 20 viikkoa äidin kilpirauhashormonin varassa. Jos äidillä on kilpirauhasen vajaatoiminta, on tärkeää huolehtia, että äidin kilpirauhashormoniannostus on tarpeeksi suuri.

Itse raskauden aikana on tärkeää, että äidillä on tarpeeksi suuri kilpirauhashormonilääkitys, sillä sikiö on ensimmäiset 20 viikkoa äidin kilpirauhashormonin varassa.

– Varsinkin alkuraskauden aikana on tärkeää, että potilaan kilpirauhashormonilääkitys on riittävä ja lääkitysannosta yleensä rutiininomaisesti nostetaankin. Raskauden aikana sikiö tarvitsee T4-V-hormonia ja sitä pitää antaa monoterapiana.

Muut lähteet: Terveyskirjasto

.


Mitkä ovat keskeisimmät psykoterapiasuuntaukset ja kuinka löytää niistä itselle sopivin? Kysyimme asiantuntijalta 5 kysymystä terapiamuodon valinnasta

$
0
0

Lukuisat eri terapiamuodot saattavat hämmentää terapiaan hakeutuvaa. Yleensä terapiasta puhuttaessa tarkoitetaan psykoterapiaa, jollaiseen 16–67-vuotias aikuinen voi saada Kelalta korvausta, jos työ- tai opiskelukyky on uhattuna mielenterveysongelmien takia. Psykoterapiasta on tutkitusti hyötyä mielenterveyden ongelmien hoitamisessa.

Psykoterapiaa antaa psykoterapeutti, joka on koulutuksensa perusteella saanut nimikkeen käyttämiseen oikeuden Valviralta. Terapeutti-nimikettä voi käyttää kuka tahansa, joten terapiaan hakeutuvan kannattaa olla nimikkeiden kanssa tarkkana.

Psykoterapiassa voi käydä Kela-korvauksella tai ilman

Kelan kuntoutuspsykoterapia voi olla yksilö-, ryhmä-, perhe- tai paripsykoterapiaa. 16–25-vuotiaille Kela-korvattava terapia voi olla myös musiikkiterapiaa tai kuvataideterapiaa.

– Jos aikuisista puhutaan, tyypillisintä on hakea Kela-korvausta yksilöpsykoterapiaan, Väestöliiton johtava psykoterapeutti Tarja Santalahti sanoo.

Kela-korvattava kuntoutuspsykoterapia kestää vähintään vuoden. Nykyään moni käy kuitenkin psykoterapiassa myös omakustanteisesti esimerkiksi elämänmuutoksen tai kriisin takia lyhyen aikaa.

– Tiedetään, että lyhyempikin interventio voi auttaa, Santalahti sanoo.

Esitimme Santalahdelle 4 kysymystä terapiasuuntauksen valinnasta ja merkityksestä:

1. Eri terapiamuodot: mistä voi saada apua itselle sopivan terapiasuuntauksen löytämisessä?

– Jos on hakeutumassa Kelan kuntoutuspsykoterapiaan, lääkäri tai muu hoitava taho kertoo useimmiten oman näkemyksensä siitä, mikä terapiasuuntauksista voisi olla asiakkaalle paras.

Jos terapiaan on menossa ilman Kela-korvausta, kannattaa eri terapiamuodot ottaa tarkasteluun laajasti. Esimerkiksi HUSin tuottamasta verkkopalvelusta Mielenterveystalosta löytyy Psykoterapiaan hakeutujan opas, jossa kerrotaan eri psykoterapiaviitekehyksistä.

Eri terapiat Suomessa

Keskeisiä psykoterapiaviitekehyksiä Suomessa ovat kognitiivinen psykoterapia, kognitiivinen käyttäytymisterapia, integratiivinen psykoterapia, psykodynaaminen psykoterapia, kognitiivis-analyyttinen psykoterapia, ratkaisukeskeinen psykoterapia sekä erilaiset perhe- ja ryhmäterapiat.

Kognitiivinen psykoterapia

  • Työskentelyn kohteina ovat oireita tai haittaa tuottavat ajatukset ja uskomukset sekä niihin liittyvät tunteet.
  • Perusajatuksena on, että ajatukset ja tunteet liittyvät toisiinsa ja että muokkaamalla ajatuksia joustavampaan suuntaan saadaan aikaan muutosta myös tunteissa ja käyttäytymisessä.
  • Kokeillaan ja harjoitellaan uudenlaista käyttäytymistä ja toimintatapoja.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia

  • Terapeutti tarkastelee yhdessä asiakkaan kanssa tarkasti määritettyjen tavoitteiden pohjalta ongelmallista toimintaa nykyhetkessä.
  • Terapiassa tutkitaan, miten asiakas käyttäytyy tai menettelee eri tilanteissa ratkaistakseen ongelmiaan.
  • Tarkoituksena on opettaa asiakkaalle uusia itsehallinnan menetelmiä ja näitä harjoitellaan paljon myös terapiaistuntojen välillä tehtävien kotitehtävien avulla.
  • Eroaa kognitiivisesta psykoterapiasta karkeasti ottaen siinä, että kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa keskitytään enemmän käyttäytymisen ja toimintatapojen analyysiin kuin ajatusten tai tunteiden tutkimiseen.

Integratiivinen psykoterapia

  • Ei varsinainen yksittäinen terapiasuuntaus vaan pikemminkin lähestymistapa, jossa pyritään vertailemaan ja yhdistämään sitä tietoa ja ymmärrystä, jota on saatu eri psykoterapian suuntauksia tutkimalla.
  • Integratiivinen psykoterapia painottaa eri suuntauksille yhteisiä muutosta tuovia tekijöitä, kuten hyvää yhteistyösuhdetta asiakkaan ja terapeutin välillä ja erilaisia työtapoja valitaan tarpeen mukaan.

Psykodynaaminen psykoterapia

  • Perustuu siihen, että menneisyys vaikuttaa ihmisen nykyiseen kokemusmaailmaan. Huomio on lapsuudessa ja varsinkin varhaislapsuuden kokemuksissa.
  • Työskentelyn pääpaino on kuitenkin nykyhetkessä, johon liittyviä mielikuvia ja tunteita yritetään selventää ja ymmärtää aikaisemman historian ja siitä mieleen nousevien muistojen avulla.
  • Tavoitteena on lisätä kykyä tunnistaa, ymmärtää ja käsitellä omia tunteita, sisäisiä ristiriitoja ja ongelmia niin, että sisäinen kasvu ja sopeutuminen eri elämäntilanteissa olisivat onnistuneita.

Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia (KAT)

  • Tarkastelun kohteena ja ymmärryksen lähteenä on ihmisen käymä sisäinen vuoropuhelu suhteessa elämään, ihmisiin ja ympäristöön. Ajatellaan, että historia vaikuttaa vahvasti siihen, millaista tämä dialogi on.
  • Itsehavainnoinnin kehittyminen avaa potilaalle mahdollisuuden tietoisempiin valintoihin ja muutokseen.
  • Keskustelun rinnalla voidaan käyttää kirjallisia, kuvallisia, toiminnallisia tai mielikuvatekniikoita.

Ratkaisukeskeinen psykoterapia

  • Tulevaisuuteen suuntautunut ja voimavaroihin keskittyvä psykoterapiamuoto.
  • Pulmia ratkaistaan suuntautumalla vaikeuksista kohti toiveita ja tulevaisuutta.
  • Pyritään hyödyntämään asiakkaan omia ideoita, vahvuuksia ja taitoja.
  • Tarkasteltaviin asioihin etsitään myönteisiä näkökulmia ja asiakasta autetaan kokeilemaan uusia, luovia keinoja edetä elämässään toivomaansa suuntaan.

Perheterapia

  • Perheterapia on keino tutkia, ymmärtää ja hoitaa perheen sisäisessä vuorovaikutuksessa ja yksityisillä perheenjäsenillä esiintyviä häiriöitä ja niiden aiheuttamaa kärsimystä.

Ryhmäterapia

  • Ryhmäpsykoterapia perustuu ajatuksen siitä, että ryhmä tarjoaa mahdollisuuksia tarkastella ryhmätilanteessa ilmeneviä asioita ja hyödyntää niitä psyykkisessä muutoksessa.

Lähteet: Mielenterveystalo: Millaista psykoterapiaa, Mielenterveystalo: Psykoterapia

2. Kannattaako hoitavan tahon suositusta terapiamuodosta noudattaa aina?

– Hoitavan tahon suositus ei ole kiveen kirjoitettu, joskin kriisi- ja traumatilanteissa suosittelen noudattamaan suositusta hakeutua juuri näihin ongelmiin erikoistuneeseen kriisi- tai traumaterapiaan.

Mutta jos kyse ei ole kriisistä tai traumasta ja jokin muu kuin hoitavan tason suosittelema terapia kuulostaa siltä, että siitä voisi olla itselle eniten apua, kannattaa kyseisen viitekehyksen terapeutin kanssa sopia tutustumiskäynti.

3. Mikä eri terapiasuuntauksista on kaikista suosituin?

– Kognitiivinen psykoterapia on ehdottomasti kaikista yleisimmin suositeltu. Sitä on tutkittu runsaasti, minkä takia siitä tiedetään paljon. Toisaalta aika monet psykoterapiat ovat tällä hetkellä hyvin integratiivisia, eli niissä yhdistetään teoriaa ja menetelmiä useasta eri psykoterapiasuuntauksesta.

Nainen terapiassa. Eri terapiamuodot ovat tutustumisen arvoisia erityisesti silloin, jos terapiaan menee ilman Kela-korvausta.

Eri terapiamuodot ovat tutustumisen arvoisia erityisesti silloin, jos terapiaan menee ilman Kela-korvausta.

4. Voiko itselle väärän terapiasuuntauksen valitsemisesta olla haittaa?

– Terapeutti saattaa olla väärä tai asiakas saattaa olla kyseiselle terapeutille väärä, mikä tarkoittaa sitä, että yhteistä säveltä ei löydy. Tällöin kannattaa vaihtaa terapeuttia. En kuitenkaan usko, että ammattilaisen antamasta psykoterapiasta on ikinä haittaa.

Moni terapiaa aloittava käy ennen varsinaista terapiasuhteen solmimista tutustumiskäynnillä, jonka aikana voi arvioida terapiamuodon ja terapeutin sopivuutta itselle. On tärkeää, että tutustumiskäynnillä tulee tunne, että sekä terapiamuoto että terapeutti on itselle oikea.

5. Eri terapiamuodot puntarissa: kuinka suuri merkitys terapiasuuntauksella on terapian onnistumisessa?

– Tiedetään, että kaikista tärkein asia terapiassa on asiakkaan ja terapeutin välinen suhde, allianssi. Koulutuksen ja perehtyneisyyden lisäksi tärkeää on siis terapeutin ja asiakkaan yhteensopivuus. Periaatteessa sillä viitekehyksellä, joka terapeutilla on, ei ole niin suurta merkitystä.

Terapeuttia valitessa on hyvä miettiä, voisiko kyseinen terapeutti olla juuri se, jolle kerron kaikista kipeimmätkin asiani. Luottamuksen syntyminen tutustumiskäynnin aikana on hyvin merkityksellinen asia. Terapeutin ja asiakkaan välinen luottamussuhde on nimittäin kaikista ratkaisevin asia koko terapian ajan.

Lue lisää aiheesta Kaksplussasta: Lapsella on aikuista suurempi riski traumatisoitua kriisissä – milloin tarvitaan ammattiapua?

”Kipu on kamalaa, mutta kivulla mässäily ei helpota oloa mitenkään”– kolme naista kertoo, miten jatkuva kipu on muuttanut heidän elämäänsä

$
0
0

Jatkuva kipu voi saada huutamaan ääneen elämän epäreiluutta, mutta se voi tehdä ihmisestä myös luovan.

Outi, Anne ja Teija tietävät omasta kokemuksesta, miten jatkuva kipu vaikuttaa elämään – hyvässä ja pahassa.

”Omassa surkeudessa vellominen vain pahentaa oloa”

Migreeni on jännä tauti. Päänsärky muuttaa muotoaan elämänvaiheen mukaan. Oma migreenini kulkee kimpassa kuukautisten kanssa. Nuorena se alkoi tykyttää vasemman silmäni takana jo kymmenen päivää ennen kuukautisia. Nykyään se malttaa odottaa kuukautisiin saakka. Joskus se huijaa minua ja jäljittelee orastavaa flunssaa. Odotan mielenkiinnolla, miten lähestyvät vaihdevuodet muuttavat hormoniriippuvaista sairauttani.

Kipu on kamalaa, mutta kivulla mässäily ei helpota oloa mitenkään. Omassa surkeudessa vellominen vain pahentaa oloa. Uskon, että jatkuva huolehtiminen voi jopa laukaista migreenikohtauksen. Minä en huolehdi vaan kannan mukanani täsmälääkettä. Jos koh­taus tulee, otan lääkkeen ja hakeudun lepäämään. En ota lääkettä siksi, että kokisin olevani sairas. Otan sen, sillä se helpottaa oloani.

Outi Tukkila katsoo kameraan. Outi Tukkila luottaa siihen, että huonon päivän jälkeen tulee hyvä päivä. Jatkuva kipu on kamalaa, mutta kivulla mässäily ei helpota oloa.

Outi Tukkila luottaa siihen, että huonon päivän jälkeen tulee hyvä päivä. Jatkuva kipu on kamalaa, mutta kivulla mässäily ei helpota oloa.

Olin 23-vuotias, kun äitini kuoli äkillisesti. Siitä lähtien olen sairastanut migreeniä. Sain odottaa diagnoosia ja lääkkeitä aika pitkään ja ehdin kokeilla kaikkea mahdollista vyöhyketerapiasta lymfaan ja akupunktiosta ravintolisiin. Olin utelias kokeilemaan niitä ja suhtaudun edelleen sairauteeni samalla uteliaalla asenteella.

Olen kiinnostunut restoratiivisten, joogan asanoita muistuttavien harjoitteiden vaikutuksesta päänsärkyyni. Maailmalla on tutkittu harjoitteiden vaikutusta muun muassa stressinhallintaan, ja oma migreenini kytkeytyy stressiin. Opiskelenkin tällä hetkellä stressinhallinta- ja palautumisvalmentajaksi.

Migreeni on osa minua, mutten pidä sitä hullumpana palasena. Ilman sitä kärsisin varmaan uupumuksesta, sillä työ maatilamatkailu- ja hevostalliyrittäjänä ei lopu koskaan. Ajoissa otettu täsmälääke lieventää migreenikohtausta. Oloni on silti hutera, ja voin viettää loppupäivän peiton alla. Migreenin vuoksi annan itselleni luvan levätä ja lukea lukematta jääneet naistenlehdet.

Pahimmillaan joudun syömään 15 täsmälääkettä kuukaudessa, eli onttoa oloa riittää päiväkausiksi. Niiden jälkeen olen kuin uusi ihminen; pursuan ideoita, energiaa ja luovuutta. Kirjoitan hevosista ja suunnittelen tilallemme uusia juttuja ja projekteja. Moni markkinointikampanja on syntynyt migreenin jälkimainingeissa.

Huonoina hetkinä keskitän ajatukseni asioi­hin, jotka ovat elämässäni hyvin ja joista olen kiitollinen. Minulla on ihana koti ja ihana mies. Kun minä nukun aamulla migreeniäni pois, mies huolehtii hevosten aamutallista ja asiakkaiden aamupalasta leipomuksia myöten. Jos asiakkaat kysyvät häneltä talon emännästä, mies kertoo, että olen vielä nukkumassa. Hän ei kerro miksi, enkä ymmärrä, miksi hänen pitäisikään. En halua leimautua migreenipotilaaksi.”

Outi Tukkila, 48

Jatkuva kipu on opettanut luovimaan

Millaiselta sairaan ihmisen pitäisi näyttää? Mietin sitä silloin, kun joku sanoo, ettei nivelreumani ja alituinen kipuni näy minusta mitenkään. En ymmärrä, miksi sairaus tekisi ihmisestä erilaisen. Jos sairauteni näkyisi, kohtelisivatko muut minua silloin jotenkin eri tavalla? Tuskin kukaan kroonisesti sairas haluaa, että hänet lokeroidaan sairautensa vuoksi.

Sanoilla on melkoinen voima identiteetin määrittäjänä. Lääkäreille olen usein reumaatikko eli potilas. Iäkkäät vertaiseni puhuvat reumaa sairastavista lempeästi reumaihmisinä. Sen sanan käyttäjä näkee ihmisessä muutakin kuin sairauden.

Anne Huusko sillalla. Jatkuva kipu on opettanut Anne Huuskon luovimaan kipunsa kanssa.

Kun oikea käsi ei pelitä, pitää opetella vasenkätiseksi. Jatkuva kipu on opettanut Anne Huuskon luovimaan kipunsa kanssa.

Olen sairastanut reumaa 33 vuotta. Minulla on tekonivel olkapäässä ja toisessa polvessa, ja varpaitani on jäykistetty. Olkapääleikkaus ei mennyt korjausyrityksistä huolimatta mallilleen, vaan olkapäästä jäi puuttumaan ulkokierto.

”Välillä huudan ääneen elämän epäreiluutta. Mutta kun olen päästänyt pahimmat höyryt ulos, ajattelen, että kivusta huolimatta elämä on elämisen arvoista.”

Sairauteni aiheuttaa lihas-, nivel- ja luu- kipua. Luukipu on pahinta. Se polttelee samalla tavalla kuin vereslihalla oleva haava, eikä se laannu tavallisilla särkylääkkeillä. Opiaatit voisivat auttaa, mutta säästän ne kaikkein pahimman varalle. Niiden aika tulee vielä, sillä nivelreuma on etenevä sairaus. En mieti enkä murehdi tulevaa koko ajan. Jos tekisin niin, en varmaankaan olisi järjissäni.

Välillä huudan ääneen elämän epäreiluutta. Vaikka hoitaisin itseäni kuinka hyvin tahansa, tauti jyrää eteenpäin. Mutta kun olen päästellyt pahimmat höyryt ulos, ajattelen, että kivusta huolimatta elämä on elämisen arvoista. Se hankaloittaa joidenkin asioiden tekemistä, mutta se ei estä niitä kokonaan. Ihminen oppii luovimaan, jos vain haluaa.

Olen opetellut vasenkätiseksi, mutta ihan kaikkea en osaa tehdä vasemmalla kädellä. Jotta saisin ripsivärin kohdalleen, nostan vasemmalla kädellä oikean käden silmien tasolle. Hiusten kuivaamiseen ja laittamiseen olen joutunut kehittelemään omat konstini.

Nautin lapsenlapseni seurasta, matkustelusta mieheni kanssa, pihapuuhista ja liikunnasta. En ole ketterä mummo, mutta voin lukea, piirtää ja pelata lautapelejä lapsenlapseni kanssa. Matkustaminen voi olla rankkaa, mutta maisemanvaihdos ja lämpö antavat voimia. En pysty kitkemään kasvimaalla, joten kasvatan pensasmustikoita, vadelmia ja viinimarjoja. Vaikka tekoniveltä odottava toinen polvi tekee kävelyn vaikeaksi ja kivu­liaaksi, voin liikkua vedessä ja treenata joillakin kuntosalilaitteilla.”

Anne Huusko, 52

Jatkuva kipu on tuonut uusia haasteita

En osaa olla kivusta vain kiukkuinen. Olen joutunut luopumaan paljosta sen vuoksi, mutta myös saanut paljon. Kipu on tuonut minulle mielekkään, arvojeni mukaisen työn ja elämääni ihmisiä, joiden kanssa en muuten olisi välttämättä missään tekemissä. Olen osa-aikatöissä Suomen CP-liitossa ja toimin Suomen Kipu ry:n vertaistukiryhmän vetäjänä Espoossa. Työssäni ja vertaisena huomaan, että omat asiani voisivat olla paljon huonommin.

Minulla on erilaisia tuki- ja liikuntaelinvaivoja: kulumia kaularangassa ja alaselässä. Ne aiheuttavat lihasjännityksiä, jäykkyyttä ja kipuja. Pahimpina päivinä kipu tuntuu lähes joka solussa ja täyttää ajatukset. Mutta ilman omaa kokemusta kivusta en voisi tukea vertaisiani.

Teija istumassa koiransa kanssa metsässä. Jatkuva kipu on vaativa elämänkumppani.

Lenkki Tessa-koiran kanssa on varma lääke Teija Ritvasen kipuun. Jatkuva kipu on vaativa elämänkumppani.

Työpalaverit ovat välillä pahoja. Kiemurtelen tuolissani kuin levoton lapsi. Pitkä paikallaanolo jumittaa kehoni, ja kipu herää. Koe­tan helpottaa oloani vaihtamalla alituiseen asentoa. Kipu on tehnyt minusta ikiliikkujan, mutta myös pöytälaatikkorunoilijan, stailaajan, hopeakorujen tekijän ja koiran omistajan.

Asiat, joita ihminen tekee saadakseen kivun pois mielestään, muokkaavat identiteettiä. Minä näen itseni aikaansaavana ja touhukkaana ihmisenä – ainakin iltapäivisin. Aamulla köpöttelen kankeuttani kuin vanha mummo, mutta onneksi kankeus on toistaiseksi vain kehon kankeutta.

Kova kipu tekee pään sumeaksi ja vaikeuttaa keskittymistä, mutta se ei tee kenestäkään tyhmää tai vie kykyä oppia uutta. Olen saanut työssäni koko ajan uusia haasteita ja uutta mielenkiintoista opeteltavaa. Opit ovat menneet perille, mikä on lisännyt itseluottamustani.

Kun itseluottamus on kohdallaan, ihminen näkee itsestään parhaat puolet ja osaa tuoda ne esille. Tällöin muut näkevät hänessä muutakin kuin kivun tai sairauden.

Availen kehoni jumeja ja lukkoja sukan sisällä olevalla tennispallolla ja piikkipallolla – ne kulkevat mukana matkoillakin. Pötköttelen iltaisin piikkimatolla, hellin itseäni kauratyynyllä ja hoidan lihaksiani laserlaitteella. Jumppaan ja venyttelen.

Olen palannut kipujeni vuoksi tauolla olleen tanssiharrastukseni pariin. Se rentouttaa ihanasti kehoa ja mieltä.

Pystyn nykyään vaikuttamaan omaan olooni ja tuntemuksiin kehossani. Keho tuntuu enemmän omalta. Se ei ole kivun koti.”

Teija Ritvanen, 39

Ei pelkkää pahaa

Mitä kielteisemmän merkityksen kipu elämässä saa, sitä tiukemman niskalenkin se ottaa ja sitä enemmän ihminen kärsii. Elämä jää helposti elämättä, jos ihminen näkee itsensä vain kipuna. Se vaara on olemassa, ellei hyväksy kipuaan.

– Hyväksyminen ymmärretään luovuttamisena tai heikkoutena. Oikeasti se tarkoittaa rohkeutta kohdata todellisuus ja tunnustaa, ettei kroonista kipua voi parantaa, terveystieteiden tohtori Tapio ­Ojala sanoo.

Taistelu kroonista kipua vastaan vaikeuttaa elämää. Se sitoo ajatukset kipuun, jolloin elämästä tulee kipukeskeistä. Kun voima­varat kuluvat parannuksen etsimiseen, aiem­min iloa tuottaneet asiat unohtuvat.

– Kipu on kokemus, ei vain epämiellyttävä tuntemus, eikä mikään kokemus ole pelkästään hyvä tai paha. Tunteet vaikuttavat keskeisesti siihen, millainen kipukokemuksesta tulee. Kaikkein eniten kokemukseen vaikuttaa se, mitä siitä ajattelee, Ojala sanoo.

Myönteiset tunteet helpottavat kivun hyväksymistä. Ojalan ohje niiden lisäämiseen on yksinkertainen.

– Tee sitä, mistä saat myönteisiä tunteita. Tee asioita, jotka saavat sinut unohtamaan kivun. Keskity siihen, mikä elämässäsi on hyvin. Mieti myös sitä, mihin kivun kielteisyys perustuu. Kivun ensisijainen tehtävä on suojella ihmistä.

Terveydenhuollon ammattilainen osaa selittää, mitä kipu on. Tieto poistaa kipuun liittyvää pelkoa, kielteisiä uskomuksia ja vähentää välttämiskäyttäytymistä. Sen ansiosta kipu ei näyttäydy vain esteenä.

– Mitä useammin sanot itsellesi, ettet pysty johonkin, sitä todennäköisemmin et pystykään, Ojala muistuttaa.

”Ehkä osaan, pystyn ja voin, jos teen sen näin” on sisäistä puhetta, joka lisää itseluottamusta. Se näkyy tekoina, jotka parantavat elämänlaatua. Se mahdollistaa sen, ettei oma, todellinen pystyvä minä jää kivun varjoon.

Kannattaa miettiä, mitä muita asioita ja rooleja arkeen kuuluu kipua potevan ihmisen lisäksi, ja antaa tilaa niille. Omien kykyjen löytymisessä läheisistä on apua.

– Voit kivusta huolimatta olla edelleen paras äiti, hyvä kuuntelija ja mainio kotikokki.

Lue lisää: Terveystieteiden tohtori, OMT-fysioterapeutti Tapio Ojala on työskennellyt 20 vuotta kipu- kroonikoiden kanssa. Hän on kirjoittanut kirjan Kivun kanssa (Vasta­paino 2018).

Juttu on julkaistu Anna-lehden numerossa 25-26/2020

Miltä ahdistus tuntuu? Tällaisia ovat ahdistuksen psyykkiset ja fyysiset oireet

$
0
0

Jokainen meistä tuntee joskus ahdistusta. Ja hyvä niin, sillä normaali, ohimenevä ahdistus saa meidät suunnittelemaan ja varautumaan tulevaan. Mutta miten ammattilainen kuvaisi sitä, miltä ahdistus tuntuu?

– Ahdistus on epämääräistä uhan tai vaaran tunnetta. Se voi linkittyä johonkin tiettyyn asiaan tai tilanteeseen tai olla laajempaa ja jäsentymätöntä. Ahdistukseen voi liittyä monenlaisia tunteita ja tuntemuksia, työterveyspsykologi Panu Aalto Mehiläisestä kiteyttää.

Ahdistusoireet ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä

Yleisiä ahdistuneisuuden aiheuttajia ovat esimerkiksi rahahuolet, parisuhdeongelmat, ongelmat muissa läheisissä ihmissuhteissa tai huoli omasta tai läheisen terveydestä.

Jos ahdistus on voimakasta ja jatkuvaa, eikä enää liity mihinkään tiettyihin asioihin tai tilanteisiin, puhutaan yleisestä ahdistuneisuudesta. Yleinen ahdistuneisuus voi olla merkki ahdistuneisuushäiriöstä, johon kannattaa hakea ammattiapua.

Ahdistus aiheuttaa sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita.

– Usein ihmiset kuvaavat henkisiä tuntemuksia hyvin samankaltaisesti, mutta fyysisissä oireissa on enemmän vaihtelua. Eli lopulta se, miltä ahdistus tuntuu henkisine ja fyysisine oireineen on hyvin yksilöllistä.

Miltä ahdistus tuntuu fyysisesti?

Ahdistus voi oireilla fyysisesti monella eri tavalla.

– Tyypillisimpiä ahdistuksen fyysisiä oireita ovat paineen tai puristuksen tunne rinnassa, poskien tai korvien kuumotus sekä erilaiset vatsaoireet, kuten perhoset vatsassa tai vatsanväänteet. Lisäksi ahdistukseen liittyy usein seurannaisoireita, kuten päänsärkyä, väsymystä ja uniongelmia, Aalto luettelee.

Aallon mukaan on myös hyvin tavallista, että ahdistus aiheuttaa niska-hartiaoireita. Ahdistus saattaa saada ihmisen jännittämään kehoaan, jolloin olkapäät nousevat kuin huomaamatta lihasten jännittämisen seurauksena ja niska-hartiaseudun verenkierto häiriintyy.

Ahdistunut nainen, joka kärsii niska-hartiakivuista. Miltä ahdistus tuntuu fyysisesti? Psyokologin mukaan usein esimerkiksi niska- ja hartiaoireilta.

Moni miettii jossain vaiheessa elämäänsä, miltä ahdistus tuntuu fyysisesti? Psykologin mukaan on hyvin tavallista, että ahdistus aiheuttaa niska-hartiaoireita.

Miltä ahdistus tuntuu psyykkisesti?

Ahdistuksen tarkoitus on pitää meidät varuillaan ja valmiina reagoimaan uhkaaviin tilanteisiin. Ei siis ole ihme, että ahdistuksen henkiset oireet ovat sellaisia, joiden kanssa on vaikea rauhoittua.

– Yleisimpiä ahdistuksen psyykkisiä oireita lienevät henkinen pahan olon tunne, uhkan ja vaaran tunteet sekä hermostuneisuuden tunteet.

Keskittyminen käsillä oleviin asioihin voi olla paljon tavallista vaikeampaa.

– Jos esimerkiksi henkilökohtaisessa elämässä on kriisi, sen aiheuttaman ahdistuksen takia voi olla vaikea saada pidettyä ajatuksia kasassa työpaikalla töitä tehdessä.

Ahdistuksen henkiset oireet vaikuttavat usein myös uneen.

– Ihminen saattaa herätä keskellä yötä miettimään keskeneräisiä tai ahdistavalta tuntuvia asioita, jotka silloin tuntuvat yleisesti vielä ahdistavammilta kuin muuten.

Miten ahdistusta voi ja kannattaa yrittää hillitä?

Aallon mukaan on hyvä yrittää tunnistaa, mihin ahdistusoireet liittyvät.

– On hyvä pyrkiä analysoimaan, mistä ahdistuksessa on kysymys ja mitä ahdistusta aiheuttavalle asialle voisi mahdollisesti tehdä. Lisäksi voi olla hyvä mahdollisuuksien mukaan pyrkiä ajallisesti rajaamaan murehtimista ja asioiden vatvomista esimerkiksi huolihetkien avulla.

Ahdistusta aiheuttavia asioita ei kannata yrittää vältellä. Jos kaikkea ahdistusta aiheuttavaa alkaa vältellä, se voi toimia hetken. Pidemmän päälle tällainen käytös kuitenkin vain lisää ahdistusta.

– Jos asioita alkaa rajata elämästä pois, voi käydä niin, että niille herkistyykin vielä lisää. Rohkaisisin ihmisiä kohtaamaan haastavalta tai ahdistavalta tuntuvia asioita ja hakemaan tarvittaessa siihen apua.

Miltä ahdistus tuntuu? Fyysisesti esimerkiksi perhosina vatsassa ennen esiintymistä.

Miltä ahdistus tuntuu? Ahdistusta kuvaillaan psyykkisesti usein esimerkiksi pahan olon, uhkan ja vaaran tunteena.

Näin tekemällä ahdistumistaipumuksesta ei pääse syntymään isompaa ongelmaa, joka pahimmillaan rajaa ihmisen elämää ja valintoja.

– Jos vaikka esiintymistilanteet tai sosiaaliset tilanteet aiheuttavat ahdistusta, saattaa ahdistusta välttelemällä ajautua esimerkiksi siihen, että jokin kiinnostava koulu jää käymättä tai koulutus hankkimatta, koska ei kykene tai uskalla mennä tekemään sellaisia asioita, joita oikeasti haluaisi. Siksi suosittelen ilman muuta hakemaan apua ahdistukseen, jos tuntuu siltä, että se on omassa elämässä ongelma.

Apua voi lähteä hakemaan alkuun esimerkiksi HUSin tuottamasta verkkopalvelusta Mielenterveystalosta löytyvällä ahdistuksen omahoito-ohjelmalla. Jos omahoito ei tehoa, kannattaa kääntyä ammattiavun puoleen.

Lue lisää aiheesta Kotiliedestä: Ahdistuneisuushäiriö piinaa työikäisiä: Näin ennaltaehkäiset ja hoidat ahdistusta

Toispuoleisen poskiontelotulehduksen taustalla on useasti salakavala hammastulehdus – näin tunnistat hammasperäisen poskiontelotulehduksen

$
0
0

Poskiontelotulehdus on poskionteloissa sijaitseva tulehdus. Usein poskiontelotulehdus puhkeaa flunssan seuralaisena tai äkillisenä bakteeritulehduksena.

Syy poskiontelotulehduksiin voi kuitenkin löytyä myös hampaista. Käypä hoito -suositusten mukaan jopa 70 prosenttia toispuoleisista poskiontelotulehduksista ovat hammasperäisiä.

– Hampaan juuret ja poskiontelot ovat yhteydessä toisiinsa. Joskus vain paperinohut luukerros erottaa hampaan juuren sekä poskiontelon toisistaan. Sen takia myös yläposkihampaiden tulehdukset leviävät poskionteloon helposti, sanoo hammasläkääri, suu- ja leukakirurgian erikoishammaslääkäri ja lääkäri Tanja Ketola-Kinnula Terveystalosta.

Mistä hammasperäinen poskiontelotulehdus johtuu? Syy voi löytyä vuosia sitten tehdystä juurihoidosta tai hampaan poistosta

Hammasperäisen poskiontelotulehduksen taustalla ovat useimmiten joko hampaassa parhaillaan oleva tai aiemmin paikattu ”syvä reikä”, tai hampaaseen tehty juurihoito.

Poskiontelotulehdus on usein lähtöisin niin sanotusta ”yläkuutosesta”, eli ensimmäisestä yläposkihampaasta. Tulehduksen taustalla voi olla esimerkiksi hampaaseen jäänyt piilevä infektio, joka on seurausta vuosikymmeniä sitten tehdystä juurihoidosta. Tällaisia juurihoitoja on tehty muun muassa 1950- ja 1960-luvuilla syntyneille ikäryhmille.

– Yläkuutosessa on kolme juurta. On aika uusi tieto, että yhdessä juuressa on useimmiten kaksi juurikanavaa yhden sijaan. Tämän takia on mahdollista, että vuosikymmeniä sitten juurihoidetussa hampaassa on piilevä tulehdus, koska yksi juurikanava on voinut jäädä hoitamatta, Ketola-Kinnula kertoo.

Juurihoidon ohella myös hampaan poistosta voi seurata hammasperäinen poskiontelotulehdus.

Yläposkihampaan poistamiseen liittyy nimittäin niin sanottu poskionteloperforaation riski. Poskionteloperforaatio tarkoittaa hampaan poistokuopan pohjaan syntynyttä aukkoa. Hampaan poiston jälkeen hammaslääkäri jää joko seuramaan aukon paranemista tai aukko suljetaan kirurgisesti.

Jos aukon syntymistä ei kuitenkaan huomata tai se ei mene parantuessa umpeen, hampaan juureen syntyy oroantraalifisteli, joka voi aiheuttaa poskionteloon infektion. Oroantraalifistelin toteaminen voi kestää jopa vuosia, sillä aikaisemmin tehtyä hampaanpoistoa ei välttämättä muisteta ottaa puheeksi lääkärissä.

– Hoitamaton oroantraalifisteli johtaa siihen, että suun bakteerit kiipeävät poskiontelon puolelle ja aiheuttavat siellä pitkäaikaisen, toistuvasti oireilevan poskiontelotulehduksen, Ketola-Kinnula kertoo.

Miten hammasperäinen poskiontelotulehdus oireilee?

Tavallisia poskiontelotulehdukset oireita ovat nenän tukkoisuus, liman erittyminen nieluun, paineen tunne poskipäissä, päänsärky ja väsymys. Lieväoireiset tulehdukset paranevat usein itsestään, joskus poskiontelotulehdusta hoidetaan muun muassa antibiooteilla.

Jos kyseessä on kuitenkin hammasperäinen poskiontelotulehdus, antibiootit eivät paranna infektiota pysyvästi ja poskiontelotulehdus palaa takaisin.

– Jos poskiontelotulehdus tulee toistuvasti samalle puolelle ja oireilee vain toisella puolella, se viittaa siihen, että se syy voi olla hampaissa, Ketola-Kinnula toteaa.

Hampaiden aiheuttamaan poskiontelotulehdukseen harvemmin liittyy kuitenkaan hammassärkyä.

– Peräti kahdessa kolmesta hammasperäisessä poskiontelotulehduksessa hammas on ollut oireeton, sanoo Ketola-Kinnula.

Kuinka hammasperäistä poskiontelotulehdusta voi ehkäistä?

Hampaista johtuvaa poskiontelotulehdusta voi ehkäistä pitämällä omista hampaista hyvää huolta.
– Ehjään hampaaseen ei pääsääntöisesti tulehduspesäkkeitä tule, Ketola-Kinnula muistuttaa.
Hampaanhoidon aakkosiin sisältyy säännöllinen hampaiden pesu sekä hammaslääkärikäynnit.
– Omaan hoitoon liittyy myös se, miten omia hampaita puhdistaa: Hyvä on muistaa puhdistaa hampaanvälit, harjata hampaat aamuin illoin ja huolehtia säännöllisestä ateriarytmistä sekä siitä, ettei juo turhan usein sokerisia juomia, Ketola-Kinnula neuvoo.

Hammasperäinen poskiontelotulehdus on haastavampi diagnosoida

Poskiontelotulehduksen hammasperäisyyttä on kuitenkin vaikea osoittaa. Vaikka lääkärissä todettaisiin, ettei hampaassa ole ollut kipua tai muuta vikaa, se ei sulje pois mahdollisuutta, etteikö poskiontelotulehdus voisi johtua suun ongelmista.

– Noin kolmannes koko aikuisväestöstä käy hammaslääkärissä vain silloin, kun hampaisiin tulee kipua tai oireita. Helposti ajatellaan, että hampaat ovat kunnossa, jos ne eivät oireile, Ketola-Kinnula kertoo.

Lisäksi yläposkihampaiden tulehduspesäkkeet tulevat usein epäluotettavasti näkyviin suun alueen tavanomaisissa röntgentutkimuksissa.

– Röntgentutkimuksessa kuvautuu päällekkäin paljon rakenteita ja usein poskiontelo häiritsee kuvan tulkintaa. Tulehduspesäkkeet usein asettuvat valahtaneena pitkin hampaan juuren kylkeä juuren taakse. Röntgenkuvassa tulehduspesäke näkyy juuren kanssa samassa tasossa ja ei tule kuvassa erikseen näkyviin.

Lääkärin määräämät kontrollikäynnit on syytä muistaa

Ketola-Kinnula huomauttaa, että yleislääkäri ei pysty hoitamaan hammasperäistä poskiontelotulehdusta vaan siihen tarvitaan hammaslääkärin asiantuntemusta.

– Jos poskiontelotulehdukseen saa yleislääkäriltä antibioottikuurin ja oireet helpottuvat, lääkärin suosittelema hammaslääkärikäynti on kuitenkin tarpeellinen. Tiedetään, etteivät antibiootit poista tulehdusta hampaasta, vaan se  vaatii hammaslääkärin mekaanisen hoidon.

Myös hampaanpoiston jälkeisessä kontrollikäynnissä kannattaa käydä, jotta voidaan varmistua esimerkiksi siitä, ettei poistokuopan pohjassa ole aukkoa.

– Usein hammaslääkärissä halutaan tarkistaa, kuinka hyvin poistokuoppa on parantunut, Ketola-Kinnula kertoo.

Hammaslääkäri hoitaa potilasta. Hammasperäinen poskiontelotulehdus vaatii hammaslääkärin tekemää mekaanista hoitoa.

Hammasperäinen poskiontelotulehdus vaatii hammaslääkärin tekemää mekaanista hoitoa.

Ajatus pätkii ja herkut himottavat – saatkohan tarpeeksi rasvahappoja?

$
0
0

Rasvahapot takaavat sen, että ihmiskeho toimii oikein. Moni kuitenkin tuskailee sen kanssa, millaista rasvaa ja kuinka paljon tulisi syödä, jotta elimistö olisi tasapainossa.

Lue 10 kysymystä ja vastausta rasvoista.

1. Mistä tietää, syökö tarpeeksi rasvaa?

Liian vähäistä rasvan saantia on aika vaikea huomata, sillä näkyvät merkit tulevat viiveellä, ja silloinkin ne saattavat näkyä vain muutoksina veri­arvoissa. Rasvan puuttuminen ruokavaliosta vaikuttaa sydämen, verisuonten ja aivojen toimintaan sekä ihon kuntoon, mahdollisesti jopa mielialaan. Monesti muutoksen huomaa jälkikäteen, kun ruokavalioon aletaan lisätä rasvaa. Tällöin kosteus palaa ihoon ja hiuksiin. Moni kertoo, kuinka sumuinen ajattelu häipyy ja ajatukset selkiytyvät.

Lue myös: Mitkä merkit kertovat, että syö liikaa rasvaa? Kysyimme asiantuntijalta

2. Mitä pitää syödä, jotta saa tarpeeksi rasvaa?

Ruokavalion rasva on kovaa, tyydyttynyttä rasvaa tai pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa. Kovaa rasvaa saadaan useimmiten enemmän kuin riittävästi. Jos rasvaa on syytä lisätä, sen tulisi olla pehmeää. Hyvä tavoite on, että ruokavalion rasvasta kaksi kolmasosaa on pehmeää, yksi kolmasosa kovaa. Päivittäisestä energiasta rasvasta saisi tulla 25–40 prosenttia.

Elintärkeät rasvahapot.

Jos ruokavaliotaan karsii liikaa, voivat elintärkeät rasvahapot jäädä saamatta.

Pehmeää rasvan saa, kun käyttää leivällä kasviöljypohjaisia levitteitä, ruoanlaitossa ja salaatinkastikkeena öljyä ja syö kalaa kahdesta kolmeen kertaa viikossa. Vaihtoehtoisesti voi syödä pähkinöitä pienen kourallisen päivässä ja lisätä siemeniä salaattiin, jogurttiin tai puuron joukkoon.

Lue myös Kotiliedestä: Rasvaa ja öljyä aamukahviin – auttaako rasvakahvi laihtumaan, ja onko se terveellistä?

3. Miksi pehmeä rasva on tärkeää?

Pehmeä rasva sisältää elimistölle välttämättömiä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja eli alfalinoleenihappoa ja linolihappoa. Elimistö ei pysty valmistamaan niitä itse, mutta se tarvitsee niitä toisten rasvahappojen rakennusaineiksi.

Välttämättömät rasvahapot osallistuvat muun muassa solukalvojen rakennukseen, näöntarkkuuden ylläpitoon ja hermosolujen väliseen toimintaan. Ilman niitä ihmis­elimistö ei yksinkertaisesti toimi.

 

4. Kenen erityisesti pitää huolehtia rasvan saannista?

Koska rasvassa on paljon ener­giaa, monesti laihduttaja ja pai­noaan tarkkaileva välttelee sitä ja voi esimerkiksi jättää leivältä levitteen pois. Kun karsii liikaa, voi karsia väärästä päästä: ruokavalioon jää helposti vain verisuoniterveydelle haitallisia kovia rasvoja, ja elintärkeät rasvahapot jäävät saamatta.

Kun karsii rasvoja liikaa, voi karsia väärästä päästä: ruokavalioon jää helposti vain verisuoniterveydelle haitallisia kovia rasvoja, ja elintärkeät rasvahapot jäävät saamatta.

Jatkuva nälkä ja varsinkin makeannälkä voivat viestiä ruokavalion liian vähäisestä rasvan määrästä. Nälkä ei pidemmän päälle painoa pudota. Se on merkki liian radikaalista tavasta päästä kiloista eroon. Keho vastaa siihen ottamalla menetetyt kilot myöhemmin takaisin, useimmiten korkojen kera.

Pehmeä rasva auttaa osaltaan laskemaan kolesteroliarvoja ja verenpainetta. Jos ne ovat vähänkin koholla, kannattaa ruokavalioon lisätä pehmeää rasvaa.

5. Ovatko kaikki kasvirasvat hyviä rasvoja?

Kookosrasva, sheavoi ja palmu­öljy ovat kovaa rasvaa. Ne vastaavat rakenteeltaan ja luultavasti terveysvaikutuksiltaankin eläinrasvaa. Niitä käytetään kasvimargariineissa kovettajana niin pieniä määriä, ettei rasiamargariinia kannata jättää niiden vuoksi käyttämättä. Tosin palmuöljyn käyttäminen voi tuntua ympäristösyistä arveluttavalta.

6. Mikä öljy on paras?

Kannattaa käyttää paria eri öljyä rinnakkain. Rypsi-, auringonkukka- ja soijaöljyssä on runsaasti omega-6-rasvahappoa. Rypsi-, rapsi-, saksanpähkinä-, hampunsiemen- sekä varsinkin pellavan­siemen- ja camelinaöljy sisältävät omega-3-rasvahappoa.

Jos oliiviöljy on ainoa käytössä oleva öljy, sitä pitäisi käyttää enemmän kuin esimerkiksi rypsiöljyä. Tarvittavien omega-3-rasvahappojen vuoksi voisi oliiviöljyn lisäksi syödä saksanpähkinöitä.

Valo, aika ja liian kova lämpötila tuhoavat rasvahappoja. Öljy kannattaa ostaa sen kokoisessa pullossa, että se tulee käytettyä mahdollisimman pian tai ainakin ennen parasta ennen -päiväystä. Öljyä ei saa kuumentaa niin kuumaksi, että se alkaa höyrytä. Muuten pehmeät rasvahapot alkavat hajota ja muuttua kovan rasvan kaltaisiksi.

Naisille sopiva öljyn määrä on noin kolme ja miehille noin neljä ruokalusikallista päivässä.

7. Voiko öljyn korvata jollakin, jos ei tykkää sen mausta?

Jos öljy ei maistu, on hyvä valita leivän päälle kasvimargariini, jossa on vähintään 60 prosenttia rasvaa. Samaa rasiamargariinia voi käyttää leivontaan ja ruoanlaittoon.

Ruokaan voi lisätä pähkinöitä ja siemeniä. Pellavan- ja hampunsiemenet ja saksanpähkinät ovat erityisen hyviä omega-3-rasvahappojen lähteitä. Jo ruokalusikallinen pellavansiemenenrouhetta kattaa omega-3-rasvahappojen päivittäisen tarpeen. Siemenet voi nauttia myös seesaminsiementahnana eli tahinina ja osan pähkinöistä pähkinävoina.

Öljyissä on makueroja. Tavalliset öljyt ovat kylmäpuristettuja ja miedomman makuisia. Öljyjä myydään myös maustettuina. Smoothieen ja puuron sekoitettuna öljy ei juuri maistu.

8. Hoituuko rasvahappojen saanti pelkillä pähkinöillä?

Pähkinöistä saa riittävästi rasvahappoja, jos rouskuttaa niitä muutaman kourallisen päivässä ja valitsee oikean lajin. Saksanpähkinöissä on selvästi eniten omegakolmosia, cashewpähkinöissä seuraavaksi eniten ja maapähkinöissä vähiten.

Jos nauttii pähkinät mieluummin pähkinävoina, kannattaa valita sokeriton valmiste ja käyttää välillä vaikka mantelivoita maapähkinävoin sijaan.

Huonoa pähkinöissä on niiden runsas energiamäärä. Jos niitä syö valtavasti, se voi näkyä painossa.

9. Koska rasvahapot kannattaa ottaa purkista?

Päivittäinen rasvahappojen saanti on turvattu esimerkiksi seuraavilla: 1 ruokalusikallinen öljypohjaista salaatinkastiketta, 3 teelusikallista 60-prosenttista kasvirasvalevitettä ja 30 grammaa eli pieni kourallinen pähkinäsekoitusta tai 150 grammaa rasvaista kalaa.

Ravintolisä voi olla tarpeen, jos nämä eivät maistu tai sovi esimerkiksi allergian vuoksi.

Osa ihmisistä saattaa käyttää kalaöljy­valmisteita kolesterolin hoidossa. Toisin kuin kalan sisältämä rasva, kalaöljyjen rasva ei kuitenkaan laske kolesterolia, vaikka se veren triglyseridejä alentaakin.

Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti Kirsi Englund, Terveystalo

Juttu on julkaistu Anna-lehden numerossa 27/2020

Hanna Sumari sairastui borrelioosiin, kun punkki pääsi puremaan omalla takapihalla Espoossa – punkin aiheuttama paise muistutti hyttysenpuremaa yhdellä erotuksella

$
0
0

Hanna Sumari kertoo blogissaan sairastuneensa jo toisen kerran borrelioosiin eli Lymen tautiin. Borrelioosi on yleisin punkkien levittämä tauti Suomessa. Tauti tarttuu yleensä punkkien puremien kautta.

Ensimmäisen kerran Hanna sai borrelioositartunnan viime kesänä Saarenmaalla. Tuolloin Hanna oli huomannut vasemmassa kädessään jatkuvasti kutiavan, pienen paiseen. Hannan mukaan jälki muistutti pitkälti hyttysenpuremaa.

”Ainoa ero oli se, että hyttysen purema ei kutise koko ajan. Tämä kutisi ja kun se kolme päivää oli kutissut, pienen paiseen ympärille levisi reilun viiden sentin kokoinen punainen alue”, Hanna kirjoittaa blogitekstissään.

”Onni on se, että huomasin sen heti ja sain lääkkeet”

Tällä kertaa borrelioosia kantava punkki ei purrut Hannaa saaristossa tai metsässä vaan hänen omalla takapihallaan Espoossa. Puremajälki oli aivan samanlainen kuin tasan vuosi sitten. Ny se löytyi vasemman sijasta oikeasta kädestä.

”Tuntuu aivan uskomattomattomalta, että kuten viime kesänä, myös tänä kesänä sairastuin borrelioosiin. Onni on se, että huomasin sen heti ja sain lääkkeet.”

 Hanna Sumari sairastui borrelioosiin. Kuvassa Hanna Sumari.

Hanna kertoo viettäneensä aikaa kotipuutarhassaan Espoossa, josta hän sai punkin pureman.

Lääkkeestä yliherkkyysreaktio

Borrelioosiin Hanna sai lääkäriltä kymmenen päivän kuurin Doximyciniä ja kehotuksen välttää aurinkoa. Hanna kertoo tehneensä kaiken ohjeiden mukaisesti. Kuitenkin kolmen päivän jälkeen lääkkeen aloittamisesta hänen ihonsa alkoi oireilla voimakkaasti.

”Lähdin aamulla perinteiselle lenkilleni, kun ensin käsissäni oli tunne, että veren sijaan niissä virtaisi jäävettä. Pieni ohuita jäävirtauksia kulki pitkin kädenselkää ja kämmeniä. Pikkuhiljaa käteni iho turposi, muuttui punaiseksi ja araksi kaikenlaiselle lämmölle. Iho kihelmöi ja jos sitä kosketti, siihen sattui”, Hanna kuvailee blogissaan.

Iho-oireiden lisäksi Hanna kärsi edelleen borrelioosin oireista: Häntä väsytti, iho saattoi mennä yhtäkkiä kananlihalle, kunnes se muuttui äkkiä taas polttavaksi. Olo tuntui kuumeiselta ja sydän hakkasi.

Selityksenä Hannan oudoille, voimakkaille oireille oli lääkeyliherkkyys. Hän oli yhteydessä lääkäriin, joka vaihtoi lääkekuurin toiseen.

Hanna kertoi sairastumisestaan myös Instagram-tilillään. ”Tiedätkö kaiken punkeista ja siitä kuinka borrelioosin voi saada ja siltä suojautua ja kuinka sitä hoidetaan?” Hanna kysyy seuraajiltaan.

”Kädet ovat edelleen niin arat”

Kirjoittamishetkellä Hanna kertoo olleen vuorokauden ilman Doximyciniä ja odottavansa, että kuurin vaikutus hiipuu kehossa.

”Kädet ovat edelleen niin arat, että on vaikeaa koskea mihinkään. Iho käsissä kasvoissa ja rintakehällä on turvoksissa ja kireän tuntuinen, kuiva ja ryppyinen (no ryppyisyys naurattaisi, jos ei itkettäisi, sillä iho on todella kipeä ja pahan tuntuinen).”

Kertomalla omasta kokemuksestaan Hanna haluaa muistuttaa ihmisiä punkkien ja borrelioosin vaaroista.

”Koska hoitamaton borrelioosi on erittäin vakava sairaus ja aiheuttaa paljon erilaisia oireita, jotka on myöhemmin vaikeaa tunnistaa borrelioosin aiheuttamiksi ja siksi niitä on myös vaikeaa hoitaa oikein”, Hanna huomauttaa blogissaan.

”Useilla on käsitys, että me ihmiset olisimme vähemmän karvaisia kuin mitä oikeasti olemme”– asiantuntija kertoo, mistä tunnistaa hirsutismin eli liiallisen karvankasvun

$
0
0

Hirsutismiksi kutsutaan naisten liikakarvoitusta androgeeneille eli miessukuhormoneille herkillä alueilla, kuten leuassa, selässä tai esimerkiksi rinnassa. Terveystalon yleislääkäri Emilia Lagus ei kuitenkaan käyttäisi sanaa liikakasvu, ellei ihminen itse koe karvoitustaan liialliseksi tai ellei taustalle ole liikakasvua aiheuttavaa sairautta.

– Naisten karvoitus on todella kulttuuririippuvainen asia. Suomessa esimerkiksi viikset ovat naisella jossain määrin liikaa, kun taas Etelä-Euroopan maissa se voi olla täysin normaalia, Lagus sanoo.

Sille, milloin on kyse hirsutismista, on Laguksen mukaan vaikeaa antaa tarkkaa kriteeriä. Hirsutismilla tarkoitetaan naisten liiallista karvankasvua, mutta on vaikea määrittää, mikä varsinaisesti on liikakarvoitusta.

– Olisi tärkeää, ettemme tekisi siitä väärää, vaikka naisella olisikin karvoja paikoissa, joista olemme tottuneet poistamaan niitä. Itse käyttäisin hirsutismi-sanaa vasta, jos on muita lääketieteellisiä ongelmia esimerkiksi kuukautiskierrossa tai jos karvankasvu häiritsee ihmistä itseään.

Lääkärin vastaanotolla arvioidaan karvankasvua sen mukaan, onko sitä androgeeneille herkillä alueilla. Vastaanotolla arvioidaan myös karvan paksuus ja muut mahdolliset oireet. Karvoituksen määrään vaikuttaa genetiikka, joten jos suvussa on yleisesti karvaisia naisia, ovat karvat todennäköisesti ominaispiirre. On tärkeää erottaa, onko kyse sairauden oireesta vai ominaispiirteestä.

Onko hirsutismi yleistä?

Karvankasvun yksilöllisyyden takia on hankala määritellä, kuinka yleistä hirsutismi on. Luvut vaihtelevat jopa 5-50 prosentin välillä. Ihmiset yleensä poistavat karvojaan, joten Laguksen mukaan on vaikeaa sanoa, kuinka paljon ihmisillä yleisesti karvoja kasvaa. Myös maantieteellinen sijainti vaikuttaa siihen, mikä lasketaan hirsutismiksi.

Harva hakeutuu hoitoon itse hirsutismin takia, vaan yleensä naiset ottavat karvankasvun puheeksi muiden käyntien yhteydessä.

– Häpeä on todella tavallinen tunne tämän asian kanssa, mikä johtuu kapeasta naiskuvastamme. Yleisimmät huolenaiheet ovat pelko siitä, että oma karvankasvu olisi vaarallista tai se ei olisi normaalia.

Moni kokee karvankasvusta häpeää

Ihmiset ovat kautta aikojen poistaneet kehon karvoitusta eri menetelmillä. Vielä tänäkin päivänä erityisesti naisten karvoitus on harvinainen näky mediassa tai katukuvassa. Moni nainen pohtiikin, onko oma karvankasvu normaalia. Siitä saatetaan kokea häpeää, koska ei tiedetä, millaista karvankasvu toisilla on.

Henkilö sheivaamassa jalkaa. Karvoja voi poistaa erilaisin menetelmin, jos ne häiritsevät itseä.

Karvoja voi poistaa erilaisin menetelmin, jos ne häiritsevät itseä.

Laguksen mukaan häpeä karvankasvusta on täysin turhaa, mutta ymmärrettävää.

– Tämä on niin iso tabu, emmekä oikein tiedä, miltä muut näyttäisivät, jos he eivät tekisi jotain karvoilleen. Useilla on käsitys, että me ihmiset olisimme vähemmän karvaisia kuin mitä oikeasti olemme, Lagus kertoo.

Karvaisuutta peitellään ja ylähuulelle ilmestyneet tummat karvat nypitään usein pois: eihän naisilla kasva tummia karvoja kasvoissa! Todellisuudessa tummien karvojen kasvu kasvoissa, nännipihoissa tai navan suunnalla voi olla naisillakin täysin normaalia, vaikka nämä kohdat usein mielletään miehisiksi karvankasvun alueiksi. Laguksen mukaan melkein kaikilla naisilla kasvaa jossain vaiheessa elämää yksittäisiä karvoja viiksialueella tai leualla, etenkin vaihdevuosien jälkeen.

– Ne vain nypitään nopeasti pois, joten kukaan muu ei siitä välttämättä tiedä, vaikka se on todella tavallista.

Mistä hirsutismi johtuu?

Ihmisillä kasvaa vellus-karvoja eli vaaleita karvoja ympäri kehoa. Tunnustamme yleensä karvankasvuksi vasta tummat terminaalikarvat, jotka yleisimmin alkavat kasvaa puberteetin alkaessa. On yksilöllistä, kuinka paljon karvoja kasvaa. Siihen vaikuttavat muun muassa verestä löytyvä mieshormonit eli androgeenit. Myös naisilta löytyy verestä mieshormoneja.

Lähikuva ihokarvoista. Iholla olevaa vaaleaa karvaa kutsutaan vellus-karvaksi, ja sitä kasvaa kaikkialla muualla paitsi huulissa.

Iholla olevaa vaaleaa karvaa kutsutaan vellus-karvaksi. Sitä kasvaa kaikkialla muualla paitsi huulissa.

Hormonien lisäksi karvankasvuun vaikuttaa esimerkiksi genetiikka. Liialliseen karvankasvuun voi vaikuttaa myös ylipaino.

Pitääkö karvankasvusta huolestua?

Karvojen kasvu on yksilöllistä ja yksittäisiä tummia karvoja voi kasvaa kehossamme mihin tahansa. Yläselässä kasvavat tummat karvat ovat naisilla epätavallisia, mutta eivät tavattomia. Pelkästä karvankasvusta ei tarvitse välttämättä huolestua, mutta jos asia mietityttää, voi asian takia hakeutua lääkärin vastaanotolle.

– Karvankasvussa on myös kyse hormonaalisista asioista. Jos nainen on terve ja kuukautiset ovat normaalit, harvoin pelkästä karvankasvusta tarvitsee huolestua, Lagus kertoo.

Jos taas karvoitus lisääntyy nopeasti, se on paksua ja kasvaa mieshormoneille herkillä alueilla, kuukautiskierrossa on äkillisiä muutoksia, kierto on muuttunut epäsäännölliseksi tai ääni madaltuu yhtäkkiä, lääkärin kanssa juttelu on paikallaan. Kyseessä voi silloin olla esimerkiksi munasarjojen monirakkulaoireyhtymä.

Miten hirsutismia hoidetaan?

Runsaaseen karvankasvuun voi käyttää apuna perinteisiä karvanpoistomenetelmiä, kuten sheivaamista, sokerointia tai vahausta. Karvanpoistossa voi kuitenkin ilmetä ongelmia, kuten tulehduksia ja sisäänpäin kasvaneita karvoja. Ajeltua ihoa tulee kosteuttaa ja hoitaa oikein, jotta iho ei tulehtuisi.

Perinteisten menetelmien lisäksi on laser- ja valohoitoja, joiden avulla karvat saattavat lähteä lopullisesti. Ne ovat tehokkaita mutta kalliita. Ne myös vaativat useamman käyntikerran. Sen lisäksi ne tehoavat vain tummaan karvaan. Niistä voi kuitenkin olla apua, jos oma karvankasvu häiritsee ja haittaa omaa elämää. Laser- ja valohoitojen lopullisuutta kannattaa miettiä ennen hoitoon hakeutumista.

– Muotikin voi muuttua, eikä sitä ikinä tiedä, jos viiden vuoden päästä karvoja olisikin ikävä, Lagus toteaa.

Liialliseen karvankasvuun voi myös saada lääkkeitä lääkärin reseptillä.  Yhdistelmäehkäisypillerit ovat tavallisin lääkkeellinen hoito, koska ne vähentävät androgeenien määrää veressä. Lääkkeellisenä hoitona voidaan käyttää myös antiandrogeenejä, jotka estävät hormonien sitoutumista reseptoriinsa.  Lääkkeellinen hoito vaatii kärsivällisyyttä, sillä tuloksien näkyminen on hidasta. Lääkkeillä ei myöskään voida peruuttaa jo tapahtunutta vellus-karvan muutosta terminaalikarvaksi, joten hoito kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin.

Jos ylipainoa on paljon, voi painon pudottamisesta olla apua.

– Avuksi voi myös olla, että on itseensä tyytyväinen. Tärkeintä on, että karvoja ei poisteta esimerkiksi kumppanin tai ympäröivän yhteiskunnan painostuksesta, vaan vain jos itse haluaa. Jos karvankasvu häiritsee itseä, kannattaa asiasta puhua lääkärin kanssa, Lagus sanoo.

Lähteet: Terveystalon yleislääkäri Emilia Lagus, Terveyskirjasto


Johanna Oras jätti roskaruoan ja alkoholin 50-vuotispäivän lähestyessä: ”Ruokavalion noudattaminen on ollut yllättävän helppoa sen jälkeen, kun huomasin sen vaikutukset”

$
0
0

Vapun tienoilla ensi vuonna vietetään sangen erikoista ensi-iltaa. Silloin lähipiirille esitetään musikaali Johanna Oraksen elämästä hänen 50-vuotispäivänsä kunniaksi. Puoli vuosisataa tulee täyteen jo tänä keväänä, mutta koronaviruksen takia juhla siirtyy vuodella eteenpäin. Musikaalin käsikirjoitus on taiteilijan omaa käsialaa ja tyylilaji farssi. Päähenkilön kustannuksella vitsaillaan surutta.

Avauskappaleena soi itseoikeutetusti Whitney Houstonin I’m Every Woman, Johannan voimabiisi. Näyttävä taiteilija on julkisuudessa usein lokeroitu Marilyn Monroe -tyypiksi, vähän yksinkertaiseksi blondiksi. Mutta kiharapehkon alta löytyy myös hevirokkari, juppi ja boheemi taiteilija.

Ikääntyminen ei Johannaa huoleta, päinvastoin. Hän on voimansa tunnossa.

– Naisen sanomisille tulee toisenlainen painoarvo, kun ikää karttuu.

Viimeinkin Johanna Oras otetaan vakavasti. Ja siksi hänen on yhä helpompi nauraa itselleen.

Omakuvat ovat usein syntyneet masennuksen hetkinä

”Olen maalannut omakuvia 17-vuotiaasta saakka. Ensimmäisessä kuvassa esiintyy synkkämielinen show-girl. Laadin tuolloin koululleni kabareeta Suomen 75-vuotisjuhlan kunniaksi ja esiinnyin itsekin tanssityttönä. Maalauksessa näkyy ristiriita: ulkoisesti olin riehakas, mutta sisäinen kasvu oli vielä täysin kesken. Olin vasta matkalla siksi naiseksi, joka nyt olen.

Aikuistuessa koin ainoan ikäkriisini. Äkkiä ymmärsin, miten paljon rajoituksia naisen elämään kuului. Mikä on sopivaa ja mikä ei? Mitä saa sanoa? Miltä kuulu näyttää? Tuntui, että minua yritetään ahtaa muottiin, johon en mahdu.

Ihailin laulaja-Kikkaa, joka otti seksuaalisen provokaattorin roolin ja joutui huorittelun kohteeksi. Kikka teki kuitenkin vain samaa, mitä Madonna tötterörintaliiveissään teki maailmalla. Hän yritti näyttää uudenlaista naisen mallia. Olen iloinen, että Kikka on nyt nostettu sille jalustalle, jolle hän kuuluu.

Omakuvat ovat usein syntyneet masennuksen hetkinä. Kun tuntuu, etten osaa mitään ja minusta ei ole mihinkään. Muutamia poikkeuksiakin on. Erään kuvan tein heti sen jälkeen, kun tiesin hedelmöittyneeni. Minä ikään kuin näin sisälle kohtuuni, jossa oli juuri alkanut versoa uusi elämä. Päiväsin teoksen 1.1.1998, ja tasan yhdeksän kuukauden kuluttua syntyi tyttäreni Olivia.”

Johanna Oras, Olivia Oras ja Reijo Oras.

– Kun Olivia syntyi, päätin että emme ole Reijon kanssa vain isä ja äiti. Olemme myös mies ja vaimo. Se päätös on pitänyt, Johanna toteaa. Kuvassa Johanna, Olivia ja Reijo keväällä 2005.

”Olen urani varrella kohdannut monenlaisia ennakkoluuloja”

”25-vuotistaiteilijajuhliini valmistuneessa kuvassa ylläni on haarniska ja ympärillä minulle ominaisia elementtejä: viinirypäleitä, omenoita, vanamoita, viljaa. Ilmeessä on enemmän uhmaa kuin tuskaa. Se kertoo, että tehtyäni tätä työtä näin pitkään tiedän jo oman paikkani.

Parhaillaan on valmisteilla omakuva 50-vuotisnäyttelyyn. Uskon, että olen elänyt jo monta elämää – yhden niistä Jeanne D’Arcina. Englanniksi häntä kutsutaan nimellä Joan of Ark, joten minun hahmoni on J.O. of Art. Nokkelaa, eikö? Kun olin parikymppinen, eräs ystäväni oli törmännyt Jeannen kuvaan ja todennut, että tuohan on ilmetty Johanna. Siitä lähtien hän on ollut voimahahmoni. Koen olevani kuvataiteen soturihahmo.

Olen urani varrella kohdannut monenlaisia ennakkoluuloja. Omituisimman ja absurdeimman huhun mukaan en maalaa taulujani itse. Lähdin toteuttamaan taiteilijuutta hieman eri tavalla kuin on totuttu, ja se herättää tunteita. Vastapainoksi olen saanut olla esikuvana nuorille: näinkin tätä hommaa voi tehdä.

Ilkeät huhut ovat itselleni muistutus siitä, ettei kannata rynnätä julistamaan mielipidettään asioista, joita ei kunnolla tunne. Nuorena olin hyvin mustavalkoinen, nyt kartan jyrkkiä kannanottoja. Varomaton lausahdus voi ai­heuttaa suurta vahinkoa.”

Johanna Oras on ollut esteetikko lapsesta saakka

”Olen ollut esteetikko lapsesta saakka. Kauneudenkaipuuni ulottui jopa henkilötietoihin. Virallinen etunimeni on Riikka ja tyttönimeni Partanen. En tuntenut kumpaakaan omakseni. Partanen vielä vääntyi koulukavereiden suussa Partsuksi tai Sängeksi. Kotimme sijaitsi Leipäläntiellä, joka kuulosti mielestäni arkiselta. Olisin halunnut olla Angelika ja asua Kesäkadulla.

”Kauneudenkaipuuni ulottui jopa henkilötietoihin. Virallinen etunimeni on Riikka ja tyttönimeni Partanen. En tuntenut kumpaakaan omakseni.”

Nautin, kun pääsin vierailemaan ystävieni kauniissa kodeissa. Ei omassanikaan tosin mitään vikaa ollut. Se oli sisustettu skandinaavisen pelkistetysti, oli lepakkotuolit ja Lokki-valaisin. Erityisesti pidin Marimekon tekstiilien vahvoista väreistä, oranssista ja tummansinisestä.

Isoäidin huusholli oli rönsyävämpi. Kirpputori-ihmisenä hän haali sieltä täältä pikkuesineitä. Vitriini oli täynnä minimaljakoita, joita oli lupa ihailla vain lasin takaa. Muistan miettineeni, saisinko jonkin niistä perinnöksi.

Muoti kiinnosti jo varhain. Meillä oli taloudellisesti tiukkaa, ja uusi asu ostettiin kevät- ja joulujuhliin. Niillä mentiin koko vuosi. Kun pääsin kesätöihin, kannoin tienestit Turun Mic Maciin. Hienointa oli päästä Tukholman Hötorgetin H&M:ään, josta sai pikkurahalla kassillisen vaatteita.

Nykyään suhtaudun shoppailuun kriittisemmin. Olivia saarnaa, että halpavaatteita ei pidä ostaa. Olenkin palannut kouluaikaiseen systeemiin, jossa vaatteita hankitaan suunnilleen kaksi kertaa vuodessa. Elämäntaparemontin takia mahdun onneksi taas vanhoihin asuihini.”

Paha taipumus löytää vika aina muista kuin itsestä

”Yhteistä taivalta Reijon kanssa on takana pian 30 vuotta. Liittomme on ollut yllättävän tasainen siihen nähden, kuinka räiskyviä persoonia molemmat olemme. Keskustelumme yltyvät usein kovaäänisiksi, mutta pysymme ­asiassa emmekä mene henkilökohtaisuuksiin.

Kun näkemyseroja tulee, pauhaamme aikamme ja menemme sitten omiin oloihimme hautomaan asiaa. Lopuksi poimimme aineksia kummankin mielipiteistä ja luomme cocktailin, jonka molemmat voivat niellä. Parisuhteessa nyt vain täytyy tehdä kompromisseja.

Olivia Oras, Johanna Oras ja Reijo Oras

Johannalla ja Reijolla on yhteistä taivalta takana pian 30 vuotta.

Minulla tosin on paha taipumus löytää vika aina muista kuin itsestäni. Lapsena pudotin kerran leikkiessäni isoäidin kauniin jalkalampun, ja se meni säpäleiksi. Mamma torui. Olin ollut hetken hiljaa ja todennut sitten tuohtuneena: ’Kaikkiin paikkoihin sinäkin noita lamppuja laittelet!’ Mamma ei voinut kuin nauraa.

Onneksi tiedostan tämän piirteen itsekin, ja siitä on tullut lähipiirissä jo vitsi. Reijo oikein jo odottaa, mistä syyllinen tällä kertaa löytyy.

Vaikka vietämme paljon aikaa yhdessä, molemmilla on oma tila. Taidekauppiaana työskentelevä Reijo liikkuu usein autolla ja hoitaa asioita puhelimessa, minä olen yksin ateljeessani. Me olemme hyvä tiimi.”

Johannalla ja Reijolla on 25 vuoden ikäero

”Tavatessamme olin 22- ja Reijo 47-vuotias. Katsoin Reijoa ylöspäin, mutta kyllä hänkin ihaili minua. Toisen kunnioittaminen onkin ollut suhteemme kantava voima. Olen halunnut pitää mielessä, että rakastuin tuohon mieheen juuri tuollaisena. Emme ole yrittäneet muuttaa toisiamme, mutta olemme antaneet tilaa luonnolliselle kasvulle. Minä en ole enää ujo ja epävarma tyttö, ja Reijostakin on tullut pehmeämpi ja lempeämpi.

Meillä on ollut alusta asti yhteinen vahva tahto siihen, että suhteemme kestää. Huomioimme toisiamme päivittäin. Kutsumme toisiamme yhä hellittelynimillä ’kulta’ ja ’rakas’ ja halaamme ohi mennessämme.

25 vuoden ikäeroa ei ole tähän mennessä juuri huomannut. Minun nuoruuteni on pitänyt Reijonkin nuorekkaana. Hän on yhä avoin ja utelias elämälle, ei mikään vanha jäärä.”

Ikäero näkyy parin suunnitelmissa

”Sen verran Reijon ikä vaikuttaa, että emme mieti, mitä teemme kymmenen vuoden kuluttua. Suunnitelmamme yltävät korkeintaan vuoden päähän. Olen kehottanut Reijoa miettimään, onko hänellä toteutumattomia unelmia. Aikoinaan hän jätti lupaavasti käynnistyneen laulajanuransa tukeakseen minun taiteilijuuttani. Olen alkanut tuntea siitä syyllisyyttä. Entä jos laulaminen on hänelle samanlainen intohimo kuin taide minulle?

Siitä emme ole juuri puhuneet, mitä tapahtuu, kun toisesta aika jättää. Täältähän ei lähdetä välttämättä ikäjärjestyksessä: Reijolta on kuollut kaksi lastenlasta. Olemme kiitollisia siitä, että olemme yhä hengissä ja nautimme jokaisesta yhteisestä päivästä.

Sitä paitsi Reijo luultavasti elää piruuttaankin niin pitkään, ettei minulla enää ole mitään saumaa parisuhdemarkkinoilla.”

Johanna tunsi itsensä voimattomaksi Olivian sairauden edessä

”Olivia on isän tyttö. Olen heidän läheisestä suhteestaan paitsi valtavan onnellinen myös vähän mustasukkainen.

Olivia Oras ja Johanna Oras

Johanna ja Olivia Todella upeeta -elokuvan kutsuvierastilaisuudessa syksyllä 2016.

Kuvittelin, että minusta tulee maailman paras äiti. Että osaan sen homman luonnostaan enkä tee virheitä kasvattajana. Ensimmäiset 12 vuotta menivätkin hyvin. Sitten alkoivat normaalit murrosikään kuuluvat kokeilut alkoholin ja tupakan kanssa. Kun Olivia jäi niistä kiinni, räyhäsin oikein kunnolla. Tytär oli hiljaa ja pyysi anteeksi. Hän ei koskaan huutanut tai haistatellut meille vanhemmilleen. Jälkeen päin ajatellen olisi ehkä kannattanut päästää vähän höyryjä ulos.

Olivia sairastui anoreksiaan. Koulukiusaamisesta sisuuntuneena hän aloitti laihdutuksen, joka riistäytyi käsistä. Siitä tuli addiktio. Minun oli vaikea ymmärtää häntä. Olen ollut erilaisilla dieeteillä lähes koko aikuisikäni, mutta en ole koskaan kärsinyt syömishäiriöistä. Vaikka olen tuskaillut kilojani, olen näyttänyt tyttärelle myös olevani tyytyväinen ulkomuotooni.

Pahimpina aikoina tunsin itseni todella voimattomaksi. Minä, täydellinen äiti, en osannut auttaa lastani! Minusta ratkaisu ongelmaan oli simppeli: älä työnnä niitä sormia kurkkuun! Mutta kun ei se ollut niin yksinkertaista. Onneksi Olivia sai asiantuntevaa apua ja toipui.

Opettajat ja tuttavat toitottivat jatkuvasti, kuinka erikoislaatuinen ja lahjakas tyttäremme on. Aloin ajatella, että akateeminen ura on ainoa mahdollinen. Olivia ilmoitti jo lapsena, että hänestä tulee kirurgi. Ysiluokan tet-harjoittelussa hän huomasi, ettei kirurgin työ vastannutkaan hänen odotuksiaan ja luopui haaveestaan.”

”Tein sen virheen, että lähdin elämään Olivian elämää”

”Tein sen virheen, että lähdin elämään Olivian elämää: asettamaan tavoitteita ja olemaan kunnianhimoinen hänen puolestaan. Se sai hänet kuvittelemaan, että hän on aiheuttanut minulle pettymyksen. Mutta se ei pidä paikkaansa.

Minä olen aina ollut meidän perheen stara, jonka ympärillä kaikki pyörii. Tyttärelle ei ole ollut helppoa kasvaa äidin varjossa omaksi persoonakseen. Nuorempana Olivia oli sitä mieltä, että taidealalle hän ei ainakaan ryhdy. Kuinka ollakaan, vuoden alussa hän perusti galleriatoimintaa pyörittävän yrityksen.

”Minä olen aina ollut meidän perheen stara, jonka ympärillä kaikki pyörii. Tyttärelle ei ole ollut helppoa kasvaa äidin varjossa omaksi persoonakseen.”

Olen viimein päästänyt irti tyttärestäni. Hyväksyin sen, että hän elää omaa elämäänsä. Nyt tuntuu välillä siltä, että äidin ja tyttären sijaan olemme kuin ystävättäret. Käymme yhdessä lenkillä, laitamme ruokaa ja katsomme elokuvia. Arvostan Olivian näkemyksiä ja kysyn usein hänen mielipidettään. Hän osaa myös sparrata, kun olen vajoamassa masennukseen ja itsesääliin.”

Johanna Oras on heittänyt hyvästit makkaraperunoille

”Vuosi sitten menin funktionaalisen lääketieteen asiantuntijan, Maili Lepolan, vastaanotolle. Olen kärsinyt ruoansulatusongelmista suunnilleen vauvasta saakka, ja suolistoani on tutkittu ylä- ja alakautta. Syytä ei ole löydetty.

Maili laati minulle ruokavalion, josta jätettiin aluksi pois kaikki sokerit ja hiilihydraatit. Söin lähinnä kasviksia ja marjoja. Sen jälkeen hiilihydraatteja lisättiin kokeiluluontoisesti.

Olen suuri roskaruoan ystävä. Makkaraperunat! Lihapiirakka kahdella nakilla! Rakastan myös kaikkea makeaa. Silti ruokavalion noudattaminen on ollut yllättävän helppoa sen jälkeen, kun huomasin sen vaikutukset. Vanhat vaatteet mahtuvat taas päälle ja olo on energinen.

Elämäntaparemonttiin kuuluu myös liikunta. Tykkään ryhmäjumpasta, mutta aikataulusyistä sovitut tunnit ovat usein jääneet väliin, ja sitten into on lopahtanut. Nykyään käyn lenkillä lähimetsässä keskellä päivää kuusi kertaa viikossa. Nostan sykettä, halaan puita ja saan raitista ilmaa. Sen jälkeen jaksan maalata iltaan saakka.

Johanna Oras

Johanna Oras toivoo tulevansa jonakin päivänä isoäidiksi. Mutta kiire ei ole. – Tärkeintä on, että Olivia löytää oman tiensä ja intohimonsa. Minä mukaudun kaikkeen.

Elokuusta lähtien olen ollut täysin ilman alkoholia. Punaviinin jouduin jättämään jo joitakin vuosia sitten, koska jo yksi lasillinen aiheutti kamalan päänsäryn ja rytmihäiriöitä. Reijo on absolutisti, joten alkoholittomuus ei ole aiheuttanut suuria muutoksia. Samppanjaa minulla kieltämättä on vähän ikävä. Mutta en tarvitse sitä vapautuakseni. Osaan olla höpsö ihan selvinkin päin.

Ensimmäiset vaihdevuosioireet ilmaantuivat vuoden alussa, kun sain yöllisiä hikoilukohtauksia. Huomasin pyörtäväni ajatukseni hormonivastaisuudesta. Vielä olen tosin mennyt luomuna.

Jotain hyvääkin tässä elämänvaiheessa on: äksy olen ollut aina, mutta nyt voin laittaa mielen ailahtelut vaihdevuosien piikkiin.”

Kunnianhimoa vai intohimoa?

”Monena vuonna kärsin talvimasennuksesta. Tammikuu oli aikaa, jolloin kaikki oli harmaata ja kurjaa, mikään luova työ ei edistynyt. Kuvittelin voivani paeta alakuloa kotiimme Etelä-Ranskaan. Mutta se löysi sinnekin.

Sitten kehitin ovelan hämäystekniikan. Aiemmin työvuoteni päättyi jouluun, joka katkaisi työmoodin. Viime vuosina olen jättänyt pari taulua hekumalliseen keskeneräisyyteen ja joulun jälkeen suorastaan odotan pääseväni takaisin ateljeeseen. Kokemuksen tuomaa viisautta!

Johanna Oras

– Olen toiminnan ihminen. Kun tulee ongelma, mietin miten se ratkaistaan ja ryhdyn toimeen. Olin pulassa, kun tyttären ongelmien kanssa ei voinutkaan toimia niin suoraviivaisesti, Johanna Oras sanoo. Kuva: Otavamedia

Työelämässä on nyt trendinä downshiftaaminen. Ei ole muodikasta valittaa kiirettä ja työn paljoutta. Itsekin olen havainnut, ettei kannata rehkiä kahtatoista tuntia putkeen. Energia riittää paremmin, kun jaksottaa päivän pitämällä pausseja. En ole downshiftannut vaan järkeistänyt toimintaani.

Minua on aina ajanut valtava kunnianhimo. Katse on koko ajan uusissa tavoitteissa. Viime aikoina olen hidastanut tahtia ja katsellut välillä ympärilleni ja jopa taakse: mitä kaikkea olenkaan jo saavuttanut! Tunnen siitä suurta kiitollisuutta.

Kunnianhimossa on aina ripaus ahneutta. Välillä mietin, mitä minä enää tässä rimpuilen. Vieläkö tarvitsee tavoitella jotakin? Mutta kun minulla on yhä valtava palo tehdä tätä työtä. Ei tekemisen riemusta voi kantaa huonoa omaatuntoa.”

Johanna Oras, 49

Työ: Taidemaalari.

Asuu: Koskella, Punkaharjulla ja Etelä-Ranskassa.

Perhe: Puoliso, taidekauppias Reijo Oras ja tytär Olivia.

Ajankohtaista: 50v-juhlanäyttely omassa Taidekartanossa Punkaharjulla 7.6–9.8.2020.

Kuka historiallinen henkilö haluaisit olla? Johannes Kastaja, joka sai seurata läheltä Jeesuksen matkaa, Artemisia Gentileschi, joka eli taiteilijana renessanssin kehdossa tai Coco Chanel, joka rikkoi naiseuden rajat nokkelasti muodin avulla.

Kenet kutsuisit päivällispöytään? Tim Burtonin, Sofi Oksasen, Paulo Coelhon, Lars von Trierin, Baz Luhrmannin, Seela Sellan, Madonnan, Lady Gagan, Laura Gustafssonin ja John Gallianon. Olisi vuosisadan bileet!

Kuka oli lapsuuden idolisi? Eläinten kieltä osaava Tarzan, älykkäät ja kauniit Charlien enkelit ja ovela selviytyjä Angelique.

Kehen historialliseen henkilöön haluaisit tutustua? Marilyniin, Maria Magdaleenaan ja Leonardo da Vinciin. Heihin liittyy myyttejä ja salaisuuksia, jotka olisi kiintoisaa selvittää.

Juttu on julkaistu Annassa 13/2020.

Hypokondrian eli ”luulosairauden” aiheuttama pelko voi olla lamaannuttavaa – asiantuntija kertoo, mitkä tekijät altistavat hypokondrialle

$
0
0

Hypokondria, puhekielessä ”luulosairaus”, on tila, jossa henkilöllä on pitkäaikainen huoli ruumiillisesta tai psyykkisestä sairaudesta, eikä huoleen auta se, että tutkimuksissa ei löydy mitään vikaa. Hypokondriaa sairastava voi kokea hyvin voimakasta pelkoa. Osalla pelko on niin voimakasta, että se lamaannuttaa. Erilaisiin lääkärikäynteihin voi upota myös paljon rahaa, kun hypokondriasta kärsivä ihminen ei pysty uskomaan ensimmäistä lääkäriä, joka sanoo, että tutkimustuloksissa ei näy mitään vikaa.

– Tyypillisesti hypokondriaa sairastava tutkituttaa itseään useillakin eri lääkäreillä, mutta mitään ruumiilliseen sairauteen viittaavaa ei löydy tai löydös ei selitä oireita. Se, että mitään ei löydy, ei auta tai se auttaa tätä henkilöä vain lyhyen aikaa ja pelko uusiutuu, kertoo Mehiläisen psykiatrian erikoislääkäri Seppo Hietanen.

Hypokondria voi vaikuttaa voimakkaasti elämänlaatuun

Hypokondriaan kuuluu erilaisia psyykkisiä ja fyysisiä ahdistusoireita. Hypokondriassa ihmisellä on todella kova huoli siitä, että jokin asia on pielessä. Huoli virittää ruumiin ylivireäksi, minkä takia henkilö voi kokea esimerkiksi vapinaa, sydämentykytystä, vatsaoireita tai väsymystä.

– Yleensä hypokondria lähtee siitä, että henkilöllä on jokin aiemmasta poikkeava tuntemus. Hypokondrialle altis ihminen seuraa oireitaan pakonomaisesti, ja mitä enemmän niitä seuraa, sitä enemmän huomaa erilaisia oireita. Siitä muodostuu noidankehä, kun ahdistus lisääntyy ja oireet tuntuvat voimakkaammilta.

Henkilöt, joilla on muita mielialahäiriöitä, kuten masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö tai ahdistuneisuushäiriö, ovat alttiimpia hypokondrialle. Hypokondria voi myös olla yksi pakko-oireisen häiriön OCD:n oireista.

Potilas lääkärin vastaanotolla. Hypokondriasta kärsivä voi kokea voimakasta ahdistusta ja pelkoa, eikä pysty uskomaan sitä, että tutkimustuloksissa ei näy mitään vikaa.

Hypokondriasta kärsivä voi kokea voimakasta ahdistusta ja pelkoa, eikä pysty uskomaan sitä, että tutkimustuloksissa ei näy mitään vikaa.

Hypokondria voi olla lamaannuttavaa ja aiheuttaa työkyvyttömyyttä, kun henkilö ei pysty keskittymään muihin asioihin ja läsnä on koko ajan pelko sairaudesta. Hypokondriaan liittyvä ahdistus voi olla todella kuormittavaa sekä henkilölle itselleen että tämän läheisille.

– Se voi kuormittaa myös henkilön lähiomaisia, kun hypokondriaa sairastava tarvitsee koko ajan vakuuttelua siitä, että mitään hätää ei ole, Hietanen kertoo.

Lue myös: Miten erotat ohimenevän ahdistuksen ahdistuneisuushäiriöstä? Tarkkaile näitä oireita

Mistä hypokondria johtuu?

Monet erilaiset tekijät voivat altistaa hypokondrialle. Perintötekijät voivat vaikuttaa, mutta yleisimmin hypokondriaan sairastumiseen vaikuttaa kasvuympäristö ja elämänkokemukset. Jos vanhemmat kiinnittävät liikaa huomiota pieniinkin ruumiillisiin vaivoihin tai ovat ylisuojelevia, voi se virittää lapsen olemaan asioista liian huolissaan. Läheisen vakava sairaus voi myös olla laukaiseva tekijä.

– Hypokondrialle altistavien tekijöiden kirjo on laaja. Tavallisimpia on ahdistuneisuushäiriö tai muut pelot ja fobiat. Melkein kaikkeen psykiatriseen oireiluun voi liittyä hypokondrisia oireita, ja toisilla ne ovat enemmän hallitsevia kuin toisilla.

Hypokondriaa voi hoitaa

Hypokondria ei ole lyhytaikainen vaiva, vaan kyseessä on pitkäaikainen huoli sairastumisesta. Hypokondriasta puhutaan yleensä silloin, kun sen oireita on ollut puolen vuoden ajan. Ennen diagnoosia hypokondriasta pitää selvittää, ettei taustalla oikeasti ole henkilön pelkäämää psyykkistä tai fyysistä sairautta.

– Psykoterapiasta, erityisesti kognitiivisesta psykoterapiasta, on usein apua. Jos terapia ei auta riittävästi, apuna voidaan käyttää myös lääkehoitoa, Hietanen kertoo.

Entä miten sitten erottaa luulovaivan oikeasta vaivasta?

– Hypokondrian diagnoosi alkaa lääkärin tutkimuksesta. Lääkäri kuuntelee potilaan huolia ja tekee tutkimuksia. Jos mitään lääketieteellistä syytä oireille ei löydy, voi olla, että hypokondriaan kuuluva psyykkinen oirehtiminen on oireiden taustalla.

Polymenorrea eli tiheät kuukautiset – lääkäri kertoo, mistä tiheät kuukautiset johtuvat ja pitääkö niistä huolestua

$
0
0

Ihmisten kuukautiskierrot ovat yksilöllisiä ja kuukautiskierron pituus vaihtelee.

Kuukautiskierto alkaa ensimmäisestä vuotopäivästä ja päättyy seuraavan kuukautisvuodon alkamispäivään. Normaaliksi kuukautiskierron pituudeksi lasketaan 24-35 vuorokautta.

Polymenorreaksi kutsutaan kuukautiskiertoa, joka on säännöllisesti alle 23 vuorokautta. Polymenorrea kuuluu epäsäännöllisiin kuukautishäiriöihin.

Tiheiden kuukautisten taustalla voi olla monia syitä.

– Polymenorrea on usein toiminnallinen häiriö, eli se ei johdu yleensä elimellisestä viasta. Yleensä kuukautiskierron säätely aivoista munasarjoihin on niin sanotusti pielessä, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Camilla Isaksson lääkäriasema Femedasta.

Välivuotoa vai tiheät kuukautiset?

Kuukautisten välissä voi olla niin sanottuja välivuotoja. Miten sitten erottaa polymenorrean eli tiheät kuukautiset mahdollisista välivuodoista?

– Välivuodon erottaa siitä, että se tulee silloin kun ei pitäisi tulla kuukautisia. Tyypillisesti välivuoto on pientä tiputtelua, joka kestää päivän tai pari, Isaksson kertoo.

Yksittäisestä kierrosta on vaikea sanoa, onko kyseessä oikea kuukautisvuoto vai välivuoto. Osalla kuukautiskierto on erittäin epäsäännöllistä ja kiertojen pituutta voi olla vaikea laskea. Polymenorreaa tutkittaessa käydäänkin ensin perusteellisesti läpi, millainen kuukautiskierto potilaalla on elämänsä aikana ollut.

Polymenorreaa tutkittaessa kysytään muun muassa siitä, milloin kuukautiset ovat alkaneet, miten ne ovat kehittyneet ajan saatossa ja ovatko ne säännölliset, vai vaihteleeko kiertojen väli paljon. Tutkimuksissa käydään läpi myös henkilön perusterveyteen liittyviä asioita, sillä esimerkiksi ylipaino saattaa altistaa polymenorrealle.

Polymenorrea ja raskaus

Tiheät kuukautiset voivat olla inhottava vaiva. Polymenorrea itsessään ei ole vaarallista. Osalla naisista kuukautiskierto on luonnostaan lyhyt, eikä siihen välttämättä liity tiheiden kuukautisten lisäksi muita haittoja.

Polymenorrea voi haitata elämänlaatua, jos kuukautisoireet ovat hankalat ja tiheä vuoto häiritsee.

Tiheä kuukautisvuoto, etenkin jos vuodot ovat runsaita, saattaa laskea hemoglobiinia ja aiheuttaa raudanpuutetta. Tämä on yleensä polymenorrean suurin vaiva, jos sen taustalla ei ole mitään sairautta. Raudanpuutetta voi epäillä, jos on epätavallisen väsynyt, eikä jaksa tehdä samoja asioita kuin yleensä.

– Jos vuoto on maltillista, eikä muuten ole mitään vaivoja, ei ole syytä huolestua. Jos taas vuoto on erittäin runsasta, on väsynyt, kipeä tai on vaikeuksia tulla raskaaksi, kannattaa hakeutua lääkäriin. Polymenorrea ei välttämättä vaikuta raskaaksi tulemiseen, mutta siihen voi liittyä lapsettomuusongelmaa. Jos ongelmana on se, että munasolu ei irtoa, siihen voi saada apua.

Ovulaatio voi tapahtua myös tiheässä kuukautiskierrossa, mutta lyhyt kierto voi vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Jos kierto vaihtelee niukan ja tiheän tai runsaan ja pitkän välillä, voi taustalla olla munasolun irtoamishäiriö. Asiasta kannattaa keskustella lääkärin kanssa, jos yrityksistä huolimatta ei tule raskaaksi.

Syynä voi olla lähenevät vaihdevuodet

Polymenorrea voi olla merkki lähenevistä vaihdevuosista. Vaihdevuosia lähestyttäessä kierron pituus voi muuttua tai vaihdella ennen kuukautisten poisjäämistä. Jos lyhyttä ja niukkaa vuotoa seuraa hyvin runsas ja pitkä vuoto, kertoo se siitä, että munasolu ei ole irronnut munasarjasta.

– On tyypillistä, että vaihdevuosia lähestyttäessä kuukautiset jäävät välillä välistä, sitten tulee pitkiä runsaita kiertoja ja lopussa kierto voi lyhentyä. Runsaat vuodot voivat olla ongelmallisia, ja niihin käytetään yleensä hormonaalisia apukeinoja.

Lue myös: ”Hiki tursuaa joka ihohuokosesta, vesi valuu pitkin kasvoja ja selkää”– näin vaihdevuosien hikoilua voi hoitaa

Voiko polymenorreaa hoitaa?

Polymenorrean taustalla harvemmin on mitään varsinaista vikaa. Tällöin hoitomuotona kuukautiskierron pidentämiseen voidaan käyttää hormonaalista ehkäisyä, kuten yhdistelmäehkäisypillereitä tai keltarauhashormonia sisältävää hormonikierukkaa. Kierron tasoittamiseen voidaan käyttää myös pelkästään jaksottaisesti keltarauhashormonia kerran kuukaudessa, jos ehkäisylle ei ole tarvetta.

Ylipaino saattaa altistaa polymenorrealle, joten laihduttamisesta voi olla apua. Ylipäätään nopeat painonmuutokset voivat vaikuttaa kiertoon. Jos ylipainoisena kuukautiskierto on ollut äärimmäisen pitkä, eli munasolu ei välttämättä ole irronnut oikein eikä ovulaatiota ole tapahtunut, voi kierto lyhentyä laihtumisen jälkeen, kun ovulaatio alkaa laihtumisen seurauksena.

Polymenorrealle ei kuitenkaan tarvitse tehdä mitään, jos henkilö ei itse koe tiheitä kuukautisia haitallisiksi ja jos polymenorreaan ei liity muita vaivoja.

Moni yrittää parantaa unen laatuaan mittauslaitteiden avulla, mutta ilmiöön liittyy ongelma

$
0
0

Onko sinulla kello, sormus tai ranneke, joka mittaa sykettäsi ja liikkeitäsi yön aikana? Jos nyökkäät kyllä, et ole yksin. Unen laadun parantaminen mittauslaitteiden avulla on tällä hetkellä iso trendi.

Mutta voiko kuluttajille suunnattuihin mittauslaitteisiin luottaa? No, ei oikeastaan.

– Rannekkeet eivät mittaa nukuttua aikaa eikä sitä, miten syvään on nukkunut.  Sen sijaan ne kertovat, miten rauhallinen on ollut mittausjakson aikana. Toisin sanoen miten kauan on maanut paikallaan ja hengittänyt rauhallisesti, sanoo sairaanhoitaja ja Uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi.

Ihminen voi siis nukkua paremmin tai huonommin kuin mitä laitteet kertovat.

Jos haluaa tarkkaa tietoa unensa laadusta, on mentävä lääketieteellisiin tutkimuksiin. Unipolygrafialla tutkitaan unihäiriöitä ja selvitetään unen eri vaiheita.

Unipolygrafialla mitataan, milloin ihminen on torkkeessa, kevyessä tai syvässä unessa tai unennäkövaiheessa.

Voiko unen laadun parantaminen johtaa ortosomniaan?

Vaikka kuluttajille suunnatut mittauslaitteet eivät tarjoa tarkkaa tietoa unesta, ihmiset luottavat laitteista saamaansa dataan.

Näin väitetään tutkimuksessa, jonka mukaan oli ollut hyvin vaikea muuttaa unihäiriöistä kärsivien henkilöiden käsityksiä heidän unensa laadusta, jos he käyttivät mittauslaitteita. Samassa tutkimuksessa todettiin, että yhä useampi mittauslaitteita käyttävä henkilö hakee apua, koska he ovat huolissaan unensa laadusta.

Tutkijat nimesivät ilmiön ortosomniaksi. Se kuvaa ihmisten perfektionistista yritystä nukkua mahdollisimman hyvin. Sana juontuu ortoreksiasta, joka tarkoittaa epätervettä kiinnostusta syödä terveellisesti.

Toistaiseksi ilmiötä on kuitenkin tutkittu vähän.

Kuluttajille suunnatuissa mittauslaitteissa on myös se ongelma, että ne keräävät dataa eri tavoilla, kerrotaan tuoreessa tutkimuksessa. Yhden laitteen syvä uni -vaihetta koskeva mittaustapa voi poiketa toisen laitteen vastaavasta. Näin ollen eri laitteiden dataa on vaikea verrata keskenään.

Unen laadun parantaminen – luota siinä omaan tunteeseesi

Toistaiseksi paras unimittari on oma tunne.

– Jos olet aamulla virkeä ja jaksat vielä työpäivän jälkeen harrastaa, etkä pahemmin kilahtele, et tarvitse muita mittareita, Huutoniemi sanoo.

Jos kuitenkin mittaaminen kiinnostaa, niin siitä vaan. Huutoniemen mukaan ihmiset nimittäin tietävät aika hyvin, sopiiko heille mittauslaite vai ei.

– Suurin osa unettomuudesta kärsivistä tiedostaa, että heidän ongelmansa vain pahenisi, jos heillä olisi aktiivisuusranneke.

Tämä johtuu siitä, että unettomuudesta kärsivän ajattelu on jo valmiiksi kapeutunut. Kun unettomuus kroonistuu, huomio alkaa kohdistua uneen.

– Silloin unen huomioimisesta tulee yksi unettomuutta ylläpitävä asia, Huutoniemi sanoo.

Unen laadun parantaminen, nainen herää unisena

Unen laadun tarkkaileminen voi heikentää unta.

Unen mittauslaitteesta voi olla apuakin

Jos osaa olla antamatta rannekkeelle liikaa valtaa, niin sen käytöstä tuskin on haittaa. Joillekin lievistä uniongelmista kärsiville mittauslaite voi tuoda lohtuakin.

– Meillä on taipumusta aliarvioida unemme laatua, joten aktiivisuusrannekkeesta voi saada lohtua, jos se kertoo meidän nukkuneen hyvin. Joskin on syytä muistaa, että se ei kerro nukuttua aikaa, vaan vain sen, miten rauhallinen on yön aikana ollut.

Voisiko mittauslaitteista olla hyötyä niille, jotka eivät vain malta nukkua kunnolla ja kuunnella kehoaan?

Ehkä.

– Mutta en ajattele, että he olisivat unettomia. Unettomuuteen liittyy aina subjektiivinen kärsimys, Huutoniemi sanoo.

Lihasten häviäminen voi johtua muistakin tekijöistä kuin liikunnan puutteesta – asiantuntija kertoo, milloin heikoista lihaksista on syytä huolestua

$
0
0

Lihasten häviäminen kiihtyy ikääntyessä. Lääkäriseura Duodecimin mukaan 50 ikävuoden jälkeen lihasmassa alkaa pienentyä 1 prosentilla vuodessa.

Mutta myös nuorempien lihakset voivat surkastua. Mitkä asiat vaikuttavat lihasten häviämiseen ja milloin pitäisi huolestua? Kysyimme asiaa liikuntalääketieteen erikoislääkäri Jonne Väisäseltä.

Miten pian lihasten häviäminen näkyy?

Jos fyysinen aktiivisuus vähenee, niin lihakset alkavat surkastua jo ensimmäisten viikkojen aikana. Vuodelevossa lihasten häviäminen alkaa jo muutamassa päivässä.

Viikon aikana vuodepotilaalta voi hävitä lihaksia jopa 1–2 kiloa. Mitä vanhempi ihminen on, sitä jyrkempi prosentuaalinen lasku on.

Mitkä asiat vaikuttavat lihasten häviämiseen?

Laadukas yöuni on lihasmassan säilyttäjä, joka vaikuttaa myös vireystilaan ja vastustuskykyyn. Univajeesta seuraa hormonaalisia muutoksia, jotka puolestaan aiheuttavat rasvamassan lisääntymistä ja lihasten surkastumista.

Proteiinit ovat lihaksiston rakennusaineita, ja jos niitä ei saa tarpeeksi, lihaksisto alkaa surkastua. Ei kuitenkaan kannata hurahtaa erikoisdieetteihin vaan noudattaa Ruokaviraston ravintosuosituksia ja syödä monipuolisesti.

Mitä enemmän kehossa on lihasta, sitä enemmän kaloreita palaa myös levossa. Liikunnan ansioista syöty ruoka menee tehokkaammin solujen polttoaineeksi kuin henkilöllä, joka ei liiku. Liikunta auttaa kehoa hyödyntämään ravintoa: esimerkiksi proteiinit menevät tehokkaammin solujen käyttöön.

Kiteyttäen voisi sanoa, että uni, liikunta ja monipuolinen ruokavalio ovat lihasmassan ylläpidon avaimet.

Miten sairaudet vaikuttavat lihasten häviämiseen?

Sairaudet vähentävät usein liikkumista ja sen takia surkastuttavat lihaksia. Mutta myös sairaudet itsessään voivat tuhota lihaksia. Tällaista on havaittu esimerkiksi infektioiden, kuten koronaviruksen yhteydessä.

Covid 19 -taudissa kehon tulehdusreaktio voi aiheuttaa niin sanotun sytokiinimyrskyn, jolloin välittäjäaineet alkavat kiihdyttää lihaskatoa. Sytokiinimyrskyn voimakkuus vaihtelee henkilöittäin.

Sytokiinimyrskyn jälkeen voi mennä viikkoja, jopa kuukausia, ennen kuin lihakset palautuvat. Koronapandemian aikana jotkut kehonrakentajat ovat viiden viikon vuodelevon aikana menettäneet jopa parikymmentä kiloa lihasmassaa.

Vaikuttavatko vaihdevuodet lihasten häviämiseen?

Kyllä. Ikääntyessä hormonitoiminta muuttuu, mikä vaikuttaa erityisesti luuston heikkenemiseen mutta myös lihasten häviämiseen. Estrogeenin väheneminen naisilla ja testosteronin väheneminen miehillä vähentää lihasmassaa.

Milloin pitää huolestua heikoista lihaksistaan?

Arjen sujuvuuden kannalta pakara- ja reisilihakset ovat tärkein lihasryhmä. Lihasten häviäminen on hälyttävää, jos on vaikeuksia nousta portaita tai nousta istuma-asennosta seisomaan. Yleensä nämä ongelmat koskevat kuitenkin ikäihmisiä.

Kuinka paljon lihaksia on treenattava?

Kannattaa noudattaa suomalaisia liikuntasuosituksia, kuten UKK-instituutin aikuisen liikkumisen suositusta. Sen mukaan kaksi kertaa viikossa lihaskuntoharjoittelua on riittävä määrä.

Mutta myös arkiliikunta ja inaktiivisuuden välttäminen on tärkeää. Aktiivinen liikuntakaan ei riitä kumoamaan runsaan paikallaanolon terveyshaittoja. Istumisen ja paikallaanolon tauottaminen on terveyden kannalta tärkeää sekä työpäivien että viikonloppujen aikana.

Työmatkapyöräily, käveleminen ja portaiden nouseminen ovat hyvää arkiliikuntaa. Työpäivän aikana on hyvä muistaa liikkua välillä – voi vaikka kävellä kopiokoneelle. Aktiivisuusrannekkeet ovat myös hyviä, koska ne hälyttävät liikkeelle.

Nainen pyörällä

Arkiliikunta, kuten työpaikkapyöräily, tekee hyvää lihaksille ja aerobiselle kunnolle.

Jos lihakset ovat heikot, miten treenaaminen kannattaa aloittaa?

Varovasti arkiliikunnalla, vaikka pyöräilemällä töihin. Jos se tuntuu liian raskaalta, sähköpyörä voi madaltaa kynnystä.

Lihaskuntoharjoitteisiin ei välttämättä tarvitse välineitä. Omalla keholla pystyy tekemään tarvittavia lihaskuntoharjoitteita, kuten punnerruksia, kyykkyjä ja leuanvetoja.

Viewing all 1038 articles
Browse latest View live